Huoleton olo on ultrakisaan lähtevän tärkein eväs, kuten olen itsekin monesti toitottanut. Nyt saan maistaa sitä lääkettä itse. Havahduin alkuviikosta tietoisuuteen, että elokuu, jonka olen ajatellut siintävän jossain kaukana tulevaisuudessa, onkin jo käsillä. Ja elokuun ensimmäiseen viikonloppuun olen kuitenkin muka tähdännyt tosissani, ainakin mitä tulee juoksenteluihin.

Kisastressi on siis jäänyt suurimmaksi osaksi potematta. Hyvän stressaamisen ovat pilanneet muutamat kesän harjoittelua rasittaneet ongelmat, jotka kuitenkin näyttävät lutviutuvan yksi kerrallaan. Olin yhdessä vaiheessa jo heittämässä kirvestä kaivoon, kun lämpötila pysytteli tiukasti 30 asteen tuntumassa eikä tällä kunnolla ole mitään järkeä raastaa sellaisissa olosuhteissa. Onneksi järvivesi oli lämmintä ja ranta lähellä. Vesijuoksuvyö pääsikin monta kertaa käyttöön. Lämpöaalto kerrytti myös melkoisesti univelkaa, joka taas tuotti kärsimätöntä oloa ja yleistä toivottomuuden tunnetta. Lonkat ja selkä oireilivat myös jonkin verran lenkkireittien kaltevien teiden takia. Enkä tietenkään koskaan osaa nauttia niitä nesteitä riittävästi. Lisäksi viime viikolla koin jonkinasteisia flunssaoireita, jotka ovat tähän päivään mennessä sopivalla lääkityksellä ja levolla helpottaneet. 

Noh. Jonkin verran on kuitenkin keväästä asti ulkoiltu ja nyt kesälläkin melko ahkerasti reippailtu. Näillä eväilä on ennenkin ultrakisoissa startattu, joten eiköhän tästä urakasta jotenkin selvitä. 

Tulossa onkin ultrakisojen puolesta todellinen superviikonloppu: Masokistin Unelman lisäksi kisataan nähtävästi jo paraikaa Kaustisella Suomen kaikkien aikojen ensimmäistä 48-24-6 h -kisaa, ja Lappajärvellä kisataan jo kolmannen kerran Kivitippu Ultra -kisassa. Tsempit kaikille kisoissa starttaaville! Olkoot säät suosiolliset ja kengät keveät!