Talviset lenkkikelit ovat parhaimmillaan, mutta Kaappimaratoonarin on yhä tyytyminen ihailemaan niitä ikkunalasien läpi. Joulun aikoihin alkanut infektiokierre on vasta nyt laantumassa. Lääkärireissuja kertyi useita, ja kaikenlaisia lääkityksiä on käytetty, mutta viimeisin tuomio oli: virustauti.

Kaikki alkoi viattomana nuhailuna, mutta kehittyi monien pahoinvoinnin asteiden kautta laajalti riehuvaksi hengitystietulehdukseksi, johon ei tuntunut mikään lääke tai hoito tepsivän. Todennäköisesti olin useammankin böbön kasvualustana yhtä aikaa. Ainoastaan oireita - kipua, särkyä, palelua, väsymystä, pahoinvointia -  voi lievittää särkylääkkein ja kortisonisuihkein ja antaa ajan ja kehon oman vastustuskyvyn tehdä tehtävänsä. Pakkasilla kaikenlainen ulkoilu on ollut ehdottomasti kiellettyä, eikä suoraan sanoen olisi tullut edes mieleen lähteä siinä olotilassa juoksemaan. Keuhkoista löytyi jokin rohina ja limakalvot olivat säpäleinä ja välikorvissa muhi sitkeä tulehdus. Lepoa määrättiin mahdollisuuksien mukaan (=vanhaa kunnon pötkötystä), mutta - kuten perheellisen ja työssäkäyvän ihmisen kohdalla toisinaan käy - sairastelu sattui lepäilyn ja pötköttelyn kannalta epäsuotuisaan ajankohtaan. Monenlaisia velvollisuuksia oli hoidettava, oli kunto mikä tahansa. Aikaa on nyt sitten kulunut jo todella paljon, vastustuskyky on ollut  (liekö turhien) antibioottikuurien heikentämä, mutta jonkinlaista pilkettä saattaa olla näkyvissä. Tulehdukset näyttävät hitaasti mutta varmasti rauhoittuvan, jättävät tosin jälkeensä melkoisen sekamelskan, mutta uudelleenrakennustyö on jo alkamassa. Tästä vielä noustaan. 

Jos joku hyvä puoli on tästä kaikesta etsittävä, niin ihoni on pysynyt edes siedettävässä kunnossa. Pakkasta ja pakkasella lenkkeilyä ihoni ei nimittäin ole koskaan sietänyt. Olen säästynyt monelta, monelta raapimiselta. 

Ensi viikko on hiihtolomaviikko ja luvassa on monta mielenkiintoista käännettä. Mm. esikoisellani on edessään debyytti frakkipukuisena herrasmiehenä, joka perjantaigaalassa varmoin ottein pyörittelee nuorta daamiaan tanssilattialla. Hiihtolomaviikkoa vietetään toivottavasti aurinkoisissa ja merellisissä merkeissä eräällä eteläisellä saarella. Ehkäpä maaliskuun koittaessa voimat alkavat palailla ja jalat kestää kehon painon ja lenkkipolut taas vetää puoleensa. 

Sitä odotellessa voimme tahoillamme jännittää V Endurance 24 h -kisan sankareiden puolesta. Kisaan on ilmoittautunut hyvä joukko juoksijoita ja kisan etenemistä voi mennä paikan päällekin seuraamaan. Itse en pääse tällä kertaa kannustamaan, mutta toivotan kaikille osallistujille - niin konkareille kuin ensikertalaisille - oikein hyvää, antoisaa kisavuorokautta sekä leppoisaa palauttelua! Ja tietenkin hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille ja kanssajuoksijoille!