Jottei elämä kävisi liian helpoksi, päätin tänään käynnistää 60 päivän lenkkeilyputken. Edellinen, 30 päivän mittainen putki osoittautui erinomaisen kehittäväksi ja hauskaksi tavaksi parantaa juoksukuntoa. Kuitenkin aion mm. säätilan mukaan yhä vaihtaa hölkkäilyn sauvakävelyksi, koska sitäkin etenemistapaa voidaan lähikuukausina joutua käyttämään. Jokusen pitkän lenkin ajattelin myös harrastella sauvakävellen. Mikäli aikataulut ja niiden mukaiset operaatiot antavat myöten, yritän päästä myös osallistumaan paikallisiin kylämaratooneihin, joita olenkin kovasti kaivannut.
Putken ensimmäinen lenkki tehtiin siis tänään. Samalla se oli ensimmäinen lenkki E24:n jälkeen. Vaikuttaa siltä, että pikkuvaivat ovat parantuneet, tai eivät ainakaan ottaneet suuremmalti itseensä päivän askelmäärästä. Keho on myös tarpeeksi levännyt, koska syke ei tuntunut pomppivan lainkaan ja jalkojen voimataso tuntui kerrassaan hyvältä. Sää oli hyvin talvinen, viitisen astetta pakkasta, navakka tuuli ja jäätävä pakkaslumisade, joka loi hienoja dyynejä väylien yli etenkin aukeilla paikoilla. Lumen alla väijyy edellisten pakkaspäivien aikana muhkuroiksi jäätynyt sohjo, jonka pinnassa on hiekoitushiekkaa. Jos jalka lipeää ja hölkkäriparka rojahtaa koko painollaan esim. polvensa päälle, ei jälki ole kovin kaunista katseltavaa. Olin liikkeellä tavallisilla lenkkareilla, eikä nastoista ehkä olisi ollut sanottavaa hyötyäkään, kun lunta oli kertynyt jo aika paksu kerros. Tämä ei tietenkään tehnyt etenemisestä yhtään kevyempää puuhaa, mutta ainahan sitä voi kuvitella juoksevansa vaikkapa aurinkoisella hiekkarannalla, jos siristää silmiä, unohtaa jäätävän viiman ja sulkee mielestään pimeyden. Vielä koittaa hetki, jolloin iltalenkille voi lähteä valoisan aikana.
Päivän oppi oli se, että lenkkipäivinä ei sitten syödä runsaasti leipää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.