Näin joulun ja parhaan herkkujenmättökauden kynnyksellä harjoittelun keventäminen ei ehkä ole paras mahdollinen päätös. Tosiasiat kuitenkin ovat pakottavat.
Ensinnäkin vasen kantapää ja nilkka ovat häikäilemättömiä pettureita.
Aiemmin taisin jo kehaista, kuinka olen saanut koipeni kuntoon. Riemua kesti muistaakseni juuri sen ja ehkä seuraavan vuorokauden puoliväliin asti. Siitä asti kipuilu ja oireilu ovat eläneet hulvatonta häirikön elämäänsä tässä tomumajassa. Aina kun olen kuvitellut vaivojen taas hellittäneen, ne ovat palanneet entistä voimakkaampina. Pari viime viikkoa olen hölkötellyt lähes päivittäin, mutta vain kohtuullisen lyhyitä lenkkejä maltillisilla vauhdeilla - jopa minun mittapuuni mukaan. Tilanne on pysynyt hallinnassa, mutta merkittävää parannusta ei ole ilmaantunut. Vain lyhytaikaista helpotusta ovat tuottaneet neopreenituet, särkylääkkeet, venytykset ja hieronnat sekä kylmähoidot. Pelkäänpä, että jotain on mennyt sillä tavalla rikki, että en omin avuin enää pärjää.
Toiseksikin kulunut syksy ja oikeastaan koko vuosi kaikkine käänteineen näyttää pusertaneen tehokkaasti niin henkisen kuin ruumiillisen suorituskyvyn mehut olemuksestani.
Niin kuin jotkut teistä, arvoisat lukijat ja kanssajuoksijat, ehkä jo tiedättekin: arkeni muuttuu ratkaisevasti pian vuodenvaihteen jälkeen kun palaan koulun penkille noin kahden vuoden ajaksi. Tämä muutosprosessi siihen liittyvine muine vääntöineen ovat jo nyt vieneet paljon aikaa, tilaa ja energiaa niin ajatusten kuin kehon tasolla. Uskoisin sen vaikuttaneen ja edelleen vaikuttavan myös juoksuharjoitteluun, ainakin väliaikaisesti. Viime kädessä ja parhaimmillaan tämä kaikki johtaa kohti uutta ja valoisampaa arkea, joka puolestaan uskoakseni vaikuttaa myös juoksuharjoitteluun, toivottavasti pysyvästi.
Niinpä antaudun kaamokselle ja annan sen kuljettaa itseni vapaalla vauhdilla ja enempiä rimpuilematta kohti pimeyden ydintä. Sen läpäistyäni palaan uusin voimin ja uudella innolla kaikenlaisten harjoitusten, prosessien ja tehtävien pariin. Uskallan yhä toivoa, että aktiivinen lepuuttelu joulun ja uudenvuoden pyhien yli kuntouttaa myös jalkaa. Jos ei, on toimittava sen mukaisesti ja lähdettävä etsimään hyviä (ja hirmuisen kalliita!) neuvoja asiantuntijan pakeilta.
Toivotan teille kaikille, rakkaat lukijat ja kanssajuoksijat, oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä riemukasta vuodenvaihdetta! Kaappimaratoonarilla on edessään sarjan vaihto alkavan vuoden myötä. Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia teitä, jotka olette olleet eri tavoin matkassa mukana näiden viiden vuosikymmenen aikana, jotka olen saanut maallista vaellustani taivaltaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.