Tänään sataa märkää räntää vanhan, jo nilkkoja myöten ylettyvän loskan päälle ja maisema on kivenharmaa. Saikuttajan energia on vähissä, joten vuorossa on jazzia, tummapaahtoista kahvia ja läppärin näpyttelyä sohvannurkassa.

On eräs, joka ei säistä piittaa, nimittäin koskikara.

Koskikaroja saapuu Suomeen loka-marraskuussa Ruotsista ja Pohjois-Norjasta talvehtimaan n. 5000 yksilöä. Suomessa pesii vain parisen sataa paria, pääasiassa Pohjois-Suomessa. Ne viihtyvät samoissa paikoissa joka talvi. Koskikara on vaarantunut ja rauhoitettu laji Suomessa.

Toki on mahdollista, että koskikarakin joskus kyllästyy sukeltelemaan jääkielekkeiden ympäröimissä kotikoskissaan, mutta vielä en ole moista ihmettä itse nähnyt. Lähes aina, kun olen käynyt karoja etsimässä, havaitsemani linnut ovat niiailleet innostuneesti hyytävän kosken keskellä sukellellessaan. Väsymättä ne syöksyvät jääkielekkeeltä tai rantakiviltä kuohuihin kerran toisensa jälkeen ja nostavat pohjasta kotiloita ja toukkia ynnä muuta selkärangatonta saalista ravinnokseen. Vedestä ne loikkaavat ketterästi takaisin samaan paikkaan, josta lähtevät sukellukselle.

Karan saalistuskivellä onkin usein nähtävissä laaja lajitelma suupalojen tähteitä ja karan omia jätöksiä.

Vaikka olen nykytilassani vielä entistäkin säälittävämpi, heikko ja laiska vätys, kehtaan silti kutsua koskikaraa voimaeläimekseni. Alun perin ajatuksen esitti minulle kuopus, jolla on herkät vaistot ja lahjomaton havaintokyky. Ilmeisesti olin vaahdonnut bongaamastani linnusta riittävän pitkään silmät innosta palaen, jotta lapseni totesi minun olevan tosissani.

Lukemani ja myös havaintojeni perusteella koskikara käyttää lähes koko päivän valoisan ajan ruoan etsintään. Yöksi se sukii höyhenpukunsa kuntoon ja vedenpitäväksi käyttäen apuna pyrstön tyven talirauhasesta erittyvää rasvaa. Pahin, mitä koskikaralle voi tapahtua ennen yötä on, että sen höyhenpuku kastuu. Koskikara lepää yönsä jossain suojaisassa paikassa, esimerkiksi tykkylumen peittämien puiden oksistoissa.

Havaintojeni mukaan hyvä hetki löytää ja mahdollisesti myös kuvata koskikara on hieman ennen auringonlaskun aikaa. Silloin karat ovat vaikuttaneet rauhallisilta ja hyvinsyöneiltä ja saattavat seisoskella pullean ja tyytyväisen oloisina nilkkojaan myöten virtaavassa vedessä ikään kuin nauttisivat vaaleanpunaisena hohtavasta maisemasta. Tosiasiassa ne kaiketi vain rentoutuvat rankan päivän jälkeen, monesti silmät suljettuina, jolloin valkoiset vilkkuluomet tulevat näkyviin. 

Toinen hyvä hetki kararetkelle on puolen päivän aikaan, jolloin ne ovat aktiivisia ja harrastelijakin voi saada edes jonkinlaisia otoksia linnusta.

 

Kara on nopea liikkeissään, joten kuvaajalla on oltava vähintään yhtä nopeat refleksit. Automaattitarkennusta käyttävä harrastelija saa harvoin teräviä otoksia...

Niinpä omissa kuvissani seikkailevat pääasiassa kylläisinä lököttelevät karat. Ja vaikka kuvia ei joltain retkeltä kertyisikään, on karojen toimeliaan elämän tarkkailu jo sinällään palkitsevaa ja mielenkiintoista puuhaa. Aikaa kannattaa varata, sillä jos sää ei ole aivan suotuisa tai linnut ovat esimerkiksi erilaisten häiriöiden takia levottomia tai jostain muusta syystä lentelevät ympäriinsä, niitä voi olla vaikeata löytää. Itse tuijottelen sopivan matalia virtapaikkoja ja rantakiviä ja etsin valkoista täplää. Hyvällä onnella löydän etsimäni. Joskus sen paljastaa luonteenomainen, niiaileva liike.

Kara on vain kottaraisen kokoinen, mutta vahva ja jäntevä lintu, niin kuin täytyykin olla, kun elelee voimakkaasti virtaavissa vesissä. Sen laulu on lahkolleen tyypillistä varpusmaista sirkutusta ja nirskutusta, josta karan läsnäolon joskus voi havaita jo ennen kuin sen saa näköpiiriinsä. Laulu kantaa kosken kohinan yli.

Lähteinä tässä tekstissä on käytetty Kaappimaratoonarin omien arvailujen, fiilistelyjen ja kuvien lisäksi näistä linkeistä löytyvien verkkosivujen tietosisältöjä, joita suosittelen tutkimaan:

https://luontoportti.com/t/2237/koskikara

https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/koskikara/

https://suomenluonto.fi/uutiset/koskikara-talven-piristys/