Torstaista povattiin etelärannikolle viikon kuuminta päivää, ja sitä se totisesti on ollut heti aamusta alkaen.

Tarkoitukseni oli juosta työmatkat mennen tullen, mutta joku selittämätön mielenailahdus sai minut pukeutumaan puuvillaiseen t-paitaan aamulla, ja olin kerta kaikkiaan hikoilla itseni kuiviin jo menomatkalla. Paita kastui hiestä läpimäräksi ja painoi lopulta varmaan tonnin. Lämpötila nimittäin kohosi jo kahdeksan tienoilla 20 asteen yläpuolelle. Hölköttelin silti reippaasti koko matkan Eläintarhan ja Töölönlahden kautta.

Iltapäivällä sää oli niin painostava ja hiostava, että ajelin bussilla kotiin ja toin mukanani ison laukullisen vaihtovaatteita ja muita varusteita, joita työmatkalenkkeilyjen takia tarvitsen. Pesin koneellisen pyykkiä ja tein pieniä huoltotoimia, valmistin iltapalaksi salaatin jne, ennen kuin vedin tossut taas jalkaan ja lähdin ulos.

Kotiovella lämpömittari näytti +26 astetta, aurinko porotti vielä melko korkealta,  mutta olin päättänyt tänään tehdä kaksi lenkkiä, joten ei muuta kuin matkaan. Hölköttelin ultrahyperhitaasti Vantaan rantaan ja Pukinmäenkaarelle, jonka jälkeen suuntasin T1:lle. Olin syönyt ja juonut päivän mittaan sopivasti (kerrankin), ei ollut nälkä eikä liian täysi olo, joten meno tuntui mukavalta kuumuudesta huolimatta. Hellelenkeillä oikeiden vatsatoimien merkitys korostuu entisestään. Vauhti oli olematon, mutta siltikin hiki virtasi. Onneksi otin mukaan kaksi pikkupullollista vettä. Kävelin muutaman pätkän tuon reilun 12 kilometrin lenkin aikana ja join samalla vettä. Ajankulusta ei ole mitään tietoa, koska jätin kellon kotiin. Tarkistin kellonlyömän lähtiessäni, mutta tieto hävisi jonnekin lenkin aikana.

Lihaskuntoputken päivän treenit: 3 x 20 vatsaa (syvät, rutistukset, vinot), 3 x 20 selkää (uimarit, tavalliset, alaselkä) sekä 3 x 10 punnerrusta (tavallinen. leveä, kapea). Kyynärpää oli yhä vihaisella päällä.

Huomenissa alkaa loma. Tarkoitus oli poistua mökkimaisemiin saman tien, mutta saattaa olla, että lähtö siirtyy lauantaiaamuun. Joka tapauksessa pidän huomenna lepopäivän. Kilometrejä on tälle viikolle kertynyt jo seitsemisenkymmentä, ja yritän pitää määräkuurin edes jossain määrin nousujohteisena enkä halua provosoida nilkkoja liikaa, ne ovat nyt todella hyvällä mallilla. Viikonloppuna pääsen kuitenkin tehtailemaan kilometrejä Kouvolantien catwalkille. ENKÄ tietenkään unohda heinäkuun lihaskuntoputkea :)

Kaappimaratoonari palailee blogilleen kunhan lomakiireiltään kerkiää. Kaunista keskikesää kaikille kanssajuoksijoille sekä lukijoille!

Uskollinen polkupyöräni odotti piilossaan ilmeisen häiriintymättömänä, joten avasin lukon ja talutin pyörän Käpylän jalkakäytäviä pitkin kotipilttuuseensa lepäämään ja odottamaan polkupyörätohtorille pääsyä. Helle oli melkoinen, ja olin vain muutaman kilometrin rauhallisen kävelyn jälkeen hiestä märkä.

Laitoin pienen aterian ja otin kunnon voimanokoset. Sitten vaihdoin juoksukamppeet ja lähdin liikkeelle kohti T0:n jaloja kaarteita.

Pieni ateriani ei ollut tahtonut oikein liikahtaa mahassani. Ehkä se oli sen verran ravitseva, tai ainakin minun putkistossani huonosti sulava. Niinpä vaihdoin muutaman juoksuaskelen jälkeen kävelyksi ja hissuttelin ensimmäisen kilometrin sitä tahtia. Hölkkäsin pari sataa metriä, ja totesin, että olo vatsassa oli edelleen tynnyrimäinen. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, joten köpöttelin menemään tynnyrille sopivaa vauhtia. Siis kuitenkin pystyasennossa. Tunnin ja kymmenen minuutin lenkin jälkeen olo oli huomattavasti kevyempi, mutta koska päivän kiintiö tuli siinä kohtaa täyteen, lopetin, vaikka kiusaus lähteä vielä jatkamaan oli suuri. Huomenissa on tarkoitus ahnehtia lisää.

Heinäkuun lihaskuntoputken vaatimukset täyttävät treenit hölkkäilyn päälle olivat lattialla tehdyt 3 x 20 vatsalihasliikettä (ala-, vinot ja syvät), 3 x 20 selkälihasliikettä (ala-, uimari- ja raajojen nosto) sekä 3 x 15 punnerrusta (tavallinen, kapeat ja leveät). Punnerrukset jäivät vähemmälle, koska tuo vasen kyynärpää temppuilee edelleen. Jumppapallon otan käyttöön huomenna, kunhan saan siihen pumpatuksi lisää ilmaa.

Hähi haastoi minut heinäkuuksi lihaskuntoputkeen. Otan haasteen mielihyvin vastaan ja yritän tehdä parhaani. Julkinen kirjanpito treeneistä on loman alkamisen takia hankalaa, mutta merkkailen vaikka ruutuvihkoon tekemiseni ja kirjailen tänne sitä mukaa kuin ennätän tietoliikenneyhteyksien äärelle.

Kiitos kaikille kesäkuun juoksuputkeen osallistuneille! Vahinko, että jouduin jäämään huoltopisteelle jo kauan ennen maalia, mutta pääasia lienee kaikkien osalta, että juoksut jatkuvat.

Tämä päivä alkoi epäonnen merkeissä. Lähdin iloisena ajelemaan aurinkoisessa aamussa kohti työpaikkaa. Ylitin Mäkelänkatua, kun yhtäkkiä pyörä sanoi räksis. Onni onnettomuudessa oli, ettei sama tapahtunut vaikkapa kovaa vauhtia alamäkeä ajaessani, koska en pystynyt jarruttamaan enkä polkemaan. Sain pyörän kuitenkin jalkakäytävällä pysäytetyksi ja tutkin vahingot. Ketjut olivat ainakin sijoiltaan ja vaihdevaijeri näytti rispaantuneelta, siitä törrötti teräviä rautalangan päitä. Pyörä oli pakko jättää ovelaan piiloon odottamaan myöhemmin päivällä tapahtuvaa noutoa. Toivoa sopii, että pyörä on siellä vielä silloin....

Matkani jatkui bussin kyydissä. Onneksi sää on lämmin eikä kukaan kiinnittänyt erityistä huomiota shortsiasuuni. Kypäränkin muistin ottaa päästä. 

Illalla vuorossa juoksentelua kotimaisemissa. Pyörän korjaus siirtynee loman jälkeiseen aikaan. Tulipa hyvä syy taittaa jäljellä olevat työmatkat jalan!

Aiemmin laatimani karkean suunnitelman mukaan nyt heinäkuun koittaessa yritän raapia kasaan muutaman määräpainotteisemman viikon.

Aamulla hölköttelin töihin Mechelininkadun reittiä. Sää oli jo kahdeksan aikoihin varsin lämmin, mutta pukeuduin sen mukaisesti shortseihin ja t-paitaan. Hihattoman paidan käytöstä olen toistaiseksi joutunut luopumaan hankausongelmien takia. Hikinen iho ottaa pienetkin osumat moninkertaisina vastaan ja molempien olkavarsieni kainalon puoleista ihoa koristavat nyt vihaisen punaiset jäljet.

Iltapäivällä vaihdoin taas lenkkikamppeet ja lähdin kävellen kohti Kaivopuistoa. Työpäivä oli kulunut tiukasti pöydän ääressä istuskellessa, ja kokemuksesta tiedän, että kroppa on silloin vaikeata saada vertymään juoksua varten. Niinpä kävelin melkein aina puiston reunaan asti ja kiihdytin vasta siellä hölkkään. Olin päivän lenkkejä ajatellen ottanut väärät kengät jalkaan. Vanhat Nimbus 10 -tossuni ovat jo kuluneet, ja ne tuntuivat hölskyvän jaloissa, vaikka aamulla ne vielä toimivat ihan kohtalaisesti. Vaimennukset ovat mitä ilmeisimmin aivan lopussa. Jouduin tämän tästä korjailemaan nauhoitusta. Lisäksi puolimatkassa rantareittiä nilkoissa alkoi taas tuntua tuttua vihlontaa. Mitä ilmeisimmin huonoilla juoksujalkineilla on oma osuutensa vaivan synnyssä. Kotona annoin jaloille reilusti kylmää suihkua ja sujautin vielä neopreenituet paikoilleen.

Nilkkakipuilua lukuunottamatta päivän juoksut sujuivat mallikkaasti. Henki kulki eikä meno tuntunut missään vaiheessa raskaalta. Huomenna ajelen työmatkat pyörällä ja annan nilkkojen levätä iltaan asti.

Viikonloppu mökillä sujui lekotellen. Väsymys vain yltyi, joten en kaivanut matkatavaroista lenkkikamppeita kertaakaan esiin, vaan tyydyin saunomaan ja makoilemaan vuoron perään soffalla ja sängyllä. Sen verran hilasin ahteriani liikkeelle, että grillasin perheelle ruoat. Sade taukosi lauantaina onneksi edes siksi aikaa. Aivan, meillä satoi. Aloitin kesädiktaattori-sarjaani kuuluvan teoksen lukemisen. Käsittelyssä on tällä ketaa Gaius Julius Caesarin monivaiheinen ja värikäs elämä.

Sunnuntaina palasin kotiin iltamyöhällä bussilla. Muu perhe jäi lomailemaan mökille, suunnitelmissa heillä on kalastelua, veneretkeä, puutöitä jne macho-harrasteita: siimaleikkuri ja moottorisaha laulavat kilpaa perämoottorin, virveleiden kelojen sekä grillissä tirisevien, pekonilla kuorrutettujen pihvien kanssa. Jääkaappi on täynnä olutta ja kokista. Minä tuijottelin loppuillan telkkaria ja söin salmiakkia. Caesar unohtui nimittäin mökille.

Tänä aamuna olikin kohtuullisen energinen olo. Niinpä vedin tossut jalkaan ja lähdin kuulaaseen aamuun. Tarkoitukseni oli kävellä jonkin matkaa, mutta en tietenkään voinut olla kokeilematta juoksuaskelia noin puolen kilometrin jälkeen. Lopetin kokeilun työpaikan ovella. Nilkat tuntuvat voivan paljon paremmin.