Alkuviikko sujui lenkkeilyjen kannalta oikein hyvin. Maanantaina ja tiistaina kuljin työmatkat molempiin suuntiin melkein kokonaan jalkaisin erilaisilla kävely- tai juoksu-kävely-tyyleillä.  Keskiviikkona ja torstaina oli muunlaista kiivasta kiirettä niin paljon, että lenkkeilyt saivat jäädä. Lämpömittarin lukemat kohosivat noina päivinä 30 asteen tuntumaan, joten rapakuntoiselle pikku tauko oli varmaan ihan hyväkin asia. Helteen sumentama pulska ja hidas Kaappimaratoonari on todellinen vaaratekijä Stadin vilkasliikenteisillä baanoilla. Eivätkä taida liukkaampienkaan liikkujien päänupit ihan virkeimmillään olla näillä säillä.

Tänä aamua eräs pyöräilijä oli todella helteen heikentämä. Hän ei kyennyt edes kääntämään ohjaustankoaan. 

Kulkusuunnat ovat täkäläisillä kevyen liikenteen väylillä vähintäänkin laaja käsite. Jossain mennään vain yhteen suuntaan per kaista, noudattaen oikeanpuoleista liikennettä, kulkupelistä tai -pelittömyydestä riippumatta. Jossain taas sovelletaan kaksisuuntaista liikennettä molemmilla kaistoilla, ts. jalankulkijat kulkevat omalla puolellaan molempiin suuntiin, kuin myös pyöräilijät. Liikkujat, jotka kulkevat usein samoja reittejä, oppivat tuntemaan käytännöt ja joustavat vastavuoroisesti heidän kohdallaan, jotka vasta opettelevat. Lopputulokseksi tästä muodostuu aika hyvä konsensus. Aina on kuitenkin heitä, jotka laativat omat sääntönsä, ja jotka eivät konsensukseen taivu.

Palaamme Kumpulaan. Käännyin Kumpulan kasvitieteellistä puutarhaa kiertävällä väylällä tiukasti vasempaan suuren pusikon takaa ja ajauduin ikään kuin vastaantulijoiden "kaistalle", koska jouduin väistämään lastenvaunujen kanssa kulkenutta naishenkilöä, joka pysähtyi keskelle väylää tutkimaan kännykkäänsä.   Käännyttyäni vasemmalle havaitsin pyöräilijän lähestyvän kovaa vauhtia. Hänen ajonsa näytti jotenkin huteralta ja vetäydyin aivan kiinni vasempaan laitaan, koska arvelin, että en enää ehdi vaihtaa "kaistaa", jos pyöräiljä tekeekin jonkin äkillisen sivuttaisliikkeen. Näin on joskus käynyt, syystä tai toisesta. Pyöräilijä, keski-iän ohittanut parransänkinen mies, havaitsi myös minut, koska selvästkin suuntasi suoraan minua kohti. Törmäys oli noin kymmenen sekunnin päässä. Väistin vielä enemmän vasemmalle, tietä reunustavalle nurmelle olettaen, että pyöräilijä huomaisi tämän ja ehkä väistäisi, koska tilaa hänellä nyt oli koko tien leveydeltä Mutta kävikin päinvastoin, mies ajoi edelleen suoraan minua kohti. Väistin vielä vasemmalle, koska oli jo aivan liian myöhäistä siirtyä muualle. Mies ajoi edelleen kovaa vauhtia kohti minua ja ohitti lopulta minut vain noin millimetrin päästä kummallinen irve naamallaan. 

Kyllä se vain niin on, että noille baanoille mahtuu monenlaista kulkijaa, jos vain yhtään joustamisen halua riittää.