Tulehduskipulääkekuuri lähenee loppuaan. En tiedä kuvittelenko, mutta ikään kuin parempaan päin oltaisiin menossa lonkan suhteen. Käväisin tiistaina salilla aikomuksenani tyytyä tunnin kuntonyrkkeilyyn ja -piireilyyn, mutta kun meno maistui ja kroppa toimi, en malttanutkaan lähteä kotiin vaan jäin vielä voimacircuitiin. Vaikka tahti oli joululoman jäljiltä hieman tavallista leppoisampi, ähellys tuntui mukavasti lihaksissa keskiviikkona, mutta niin saa tuntuakin. Olenpahan elossa!

Työpaikallani on sattunut vesivahinko. Ilmeisesti vettä on tiputellut yläkerran asunnosta meidän toimistohuoneiston vessan katon  ja keittiön seinän rakenteisiin jo pidemmän aikaa. Vuoto havaittiin vasta loppiaisen alla, kun vessan lattialle ilmaantui selittämätön, iso lätäkkö. Asiaa tarkemmin tutkittaessa huomattiin, että vettä valui lattialle seinälaattoja pitkin kattorakenteiden läpi. Ilmoitus vuokraisännälle johti siihen, että paikalle saapui välittömästi huoltomies, joka käynnisti korjausoperaation. Kattoa purettiin ja kävi ilmeiseksi, että vuoto on peräisin yläkerran asunnosta. Siellä piikattiin lattiaa (korviahuumaavan parin päivän ajan) ja lopulta vuotokohta löytyi ja onnistuttiin tukkimaan. Vuokrasopimuksemme on umpeutumassa ja  uusi toimitila haussa, joten sinällään tämä vahinko ei meitä kovasti vaivannut, eikä aiheuta firmalle esim. ylimääräisiä kustannuksia.

Siivoilin tuota vessatilaa aika ajoin korjaustöiden aikana, vaihdoin kuivia sanomalehtipapereita lattialle ja yritin pitää tilaa muutenkin edes jollain tavoin asiointikelpoisena. Ilmeisesti niissä puuhissa tulin hengitelleeksi jotain mitä kehoni ei yhtään siedä - tai sitten kyse oli vain pidempään jatkuneen altistuksen huipentumasta. Työpaikkani väki on jo pitkään kärsinyt erilaisista, oudoista hengitystie- ja iho-oireista, joille on etsitty ja keksitty vaikka minkälaisia selityksiä. Itsellänikin on ollut jatkuvaa nuhaisuutta ja tukkoisuutta, ahtautta hengitysteissä ja päänsärkyjä. Näihin olen epäillyt syypääksi joko siitepölyjä tai pakkasessa tehtyjä pitkiä lenkkejä tai mitä milloinkin. Keskiviikkona siivosin vessatilan niin hyvin kuin pienoistyömaan keskellä ylipäätään voi ja siinä yhteydessä jouduin tietenkin koluamaan paikkoja nurkkia myöten. Heti tämän jälkeen tunsin voimakasta kirvelyä silmissäni ja kurkussani ja minua yskitti koko ajan. Illan mittaan nämä tuntemukset voimistuivat, korvanikin tuntuivat menevän tukkoon ja lisäksi olin kumman väsyneen ja uupuneen oloinen ja hengittäminen tuntui vaikealta ja kivuliaalta. Ajattelin onnistuneeni saamaan jonkun näinä päivinä jylläävistä influenssaviruksista.

Yöllä heräsin ahdistavaan oloon, henki ei kulkenut, olin likomärkä hiestä, sydän hakkasi ja päätä jomotti ankarasti ja olo oli kaikin puolin surkea, kuten kunnon flunssassa ainakin. Löysin unenpöpperössäni ensiavuksi cetirizin-tabletin, joka auttoi lopulta sen verran, että sain taas unen päästä kiinni. Aamulla heräsin umpiuupuneena  ja kampesin itseni ylös sängystä. Päätä särki vielä enemmän kuin illalla, rinnan päälle tuntui joku nostaneen pianon. Hapuilin pimeässä vessaan, ja kun sytytin valot ja näin kuvani peilistä, olin lentää selälleni. Silmät, posket, huulet ja jopa nenä olivat turvonneet palloiksi, kaula oli lähes kadonnut ja iho punoitti vihaisesti. Säikähdin vimmatusti, ja niin taisi säikähtää myös poikani, joka ilmaantui samassa paikalle. Soitin töihin ja kerroin tilanteen ja sovimme, että jään kotiin. Pengoin vielä lääkekaappia ja löysin Duactia, joka onneksi helpotti tilannetta melko pian. Turvotus ei heti häipynyt, mutta hengittäminen helpottui. Tätä kirjoittaessani olen ottanut lääkettä 6 - 8 tunnin välein ja olotila alkaa lähestyä normaalia. Turvotusta on vielä vähän mutta haitta vain kosmeettinen. Keuhkoputkissa tuntuu edelleen lievää ahtautta ja tulehduksenomaista vihlontaa. 

Uusi toimitila on onneksi saman tien löytynyt ja muutto edessä lähiviikkoina. Paljon puuhaa on siis tiedossa, mutta riemumielin siihen nyt ryhdytään. Kunhan saan vielä päänupin kuntoon ja ilman kulkemaan suuremmitta vaikeuksitta, palaan salille ja aikomuksenani on myös yrittää pienimuotoista lonkan ulkoilutusta. Ehkä jo ensi viikolla.