Tiistaipäivä ropisi ikkunaan sellaisella teholla, että aluksi suunnittelin suorittavani päivän liikunnat sisätiloissa eli Esport Arenan vaihtelevilla ja mielenkiintoisilla reiteillä. Kun lenkkikaveri osoittautui kiireiseksi, päätin uhmata säätä ja painelin ulos. Ei se niin paha voisi olla, kun ei ole lunta eikä jäätäkään. 

Tunnelma oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Lienen joskus hehkuttanut, kuinka pieni sade on miellyttävä ulkoilusää ja aivan erityisen kivaa on hölkkäillä sateessa. Tämähän tietenkin koskee pelkästään kesäaikaa, jolloin lämpötila on sen verran nollan yläpuolella, ettei pieni tuulonenkaan kylmetä. Tai näihin ajatuksiin tulin viimeistään lenkin puolivälissä. On se hauska tämä ihmismieli. Luonnoton talvi pistää miettimään uusiksi kaikkein pinttyneimmätkin käsitykset. Vanha ja raihnainen keho asettaa myös uusia oletuksia. Kylmän ja märän sijaan se tuntuu odottavan lämmintä ja kuivaa olotilaa ja ilmaisee pettymyksensä selvin signaalein.

Päivän ilmansuunta olisi ollut kaakko, mutta koska lähtöhetkellä oli jo pimeää, en viitsinyt lähteä ruuhkaliikenteen sekaan kyseisille väylille, vaan suuntasin suosiolla pohjoisen rauhaan. 

Jokirannassa oli tyhjää ja pimeää, vaikka katuvalot toimivat normaalisti, jopa pari rikkoutunutta katuvaloa oli korjattu. Työmatkapyöräilijät olivat kaiketi enimmäkseen päättäneet turvautua muihin kulkupeleihin. Lenkkeilijöitä ei muutamaa koiranulkoiluttajaa huolimatta näkynyt. Kaipa hekin vielä sinnittelivät jossain ruuhkassa. Joen pinta oli tyyni ja vesi korkealla. Saa nähdä, saadaanko vielä nauttia tulvasta jo talven aikana. Tuulta ei juuri ollut. Jolkottelin joen puolta vaihdellen Haltialaan asti. Siellä oli alun perin ollut tarkoitus kääntyä takaisin, mutta vaatteiden kastuttua läpikotaisin mitään hävittävää ei tuntunut enää olevan, joten jatkoinkin vielä Tammistoon ja kiersin siellä parin kilometrin mittaisen lisälenkin ja sen jälkeen suuntasin Tuomarinkylän kautta jokirantaa pitkin kotiin. 

Sadesäälle pukeutuminen on oma taitonsa. Harvoin se onnistuu täysin. Tällä kertaa tuntui menevän koko lailla kohdilleen. Puin päällekkäin kaksi erilaista teknistä, pitkähihaista aluspaitaa, alempi oli ohut, tarkkaan ihoa myötäilevä H & H:n paita ja sen päällä Craftin hieman paksumpi ja väljempi talvikerraston paita ja jalassa samaan asuun kuuluvat kerraston housut. Kaiken päälle tuulikangasta, pipo ja juoksutoverilta syntymäpäivälahjaksi saadut, kerrassaan loistavat hansikkaat. Ja musa soimaan. Mikäs on lenkkeillessä, vaikka taivaalta tulisi mitä, kun kehon tuottama lämpö pysyy kerrosten välissä ja ihon pinta säilyy enimmäkseen kuivana. Ei palella eivätkä tekniset materiaalit edes paina märkinäkään ylenpalttisen paljon.

Kotona oli väki lämmittänyt saunan ja se oli kaikesta huolimatta mieluinen yllätys. 

Viides terälehti piirtyi maisemaan jo huomattavasti mukavammissa olosuhteissa. Sen terälehti tuli osoittamaan suurin piirtein kohti kaakkoa. Keskiviikko oli välipäivä, kuten olen näin loman ajaksi ajatellut: kaksi päivää lenkkeilyä à 1,5 - 2 h ja sen jälkeen lepopäivä. Rytmi on toiminut, koska olen saanut liikkua aika lailla kivuitta. Torstaina säiden haltiat olivat suopealla tuulella ja hetkittäin näytti jopa siltä, että aurinko saattaisi pilkahtaa hetkenä minä tahansa, mutta eihän se raukka kuitenkaan uskaltanut vielä näyttäytyä - ainakaan kokonaan. 

Starttasin kerrankin päivänvalon aikaan päivän muista hässäköistä selvittyäni. Puoli kolmelta olin ulkona ja matkalla kohti päämäärääni eli Töölönlahtea. Suunnitelma oli selkeä: radan vartta pitkin Töölönlahdelle ja takaisin. Lähtöajankohta oli suotuisa myös siltä kannalta, että radanvarsihan on mitä vilkkain työmatkaliikenneväylä. Paluumatkalla neljän ja viiden välillä en saanutkaan enää nauttia yhtä väljistä baanoista. 

Töölönlahti on hyvin suosittu ulkoilualue, eikä syyttä. Se sijaitsee ydinkeskustan tuntumassa ja suurten hotellien ja liikerakennusten läheisyydessä. Lounaslenkkeilijät viihtyvät siellä arkipäivisin. Kierros on parin kilometrin mittainen ja alustana on sekä hiekkaa että asfalttia, joten monenlaisia lenkkejä on mahdollista tehdä. Asfalttiosuuksille on aikojen saatossa uurtunut tienposkeen kinttupolku, jossa pehmeää askelta kaipaavat voivat taittaa matkaa. Aikoinaan ja vielä keväällä 2013 alueella järjestettiin juoksutapahtumaa nimeltä Töölönlahti Black Jack, mutta tiettävästi tuo tapahtuma on sittemmin jäänyt tauolle. Ehkä se vielä palaa, entistä suurempana ja kauniimpana. 

Lahti oli vapaana jäästä ja samalla oudon hiljainen, kun linnut ovat lähteneet talvisijoilleen. Villat oli valaistu ja ne erottuivat hienosti hämärässä lehdettömien puiden takaa. Pysähtelin pari kertaa ihmettelemään maisemia ja lepuuttelemaan selkääni, joka oli juuri silloin katsonut asiakseen ryhtyä vihlomaan. Siksipä paluumatka taittui enimmäkseen samaa reittiä radanvartta pitkin, enkä enää koukannut Toukolan kautta, kuten olin ehtinyt jo innoissani suunnitella. 

Lomapäivänkakkara näyttää tänään abstraktilta, eksoottiselta liljalta, mutta ehkä muoto tuosta vielä eheytyy, kunhan olen saanut lenkit juostuiksi. 

IMG_20140110_0001-normal.jpg