Viikonloppua vietin täysin levon merkeissä. Etenkin, kun ärsyttävästi läsnäolostaan vihjaillut flunssa alkoi kiristellä kurkunpäässä ja ahdistaa ohimoissa. Vielä tänäänkään tauti ei ole iskenyt kunnolla kimppuun, vaan kutittelee sieltä täältä, iskee äkkiarvaamatta kipeästi lihakseen tai polttelee nenän, korvien, kurkun ja rinnan seutuvilla. Kuumetta ei nostata, eli jokin tavanomainen syysvirus lienee kyseessä. Olotila myös vaihtelee vuoristoratamaisesti. 

Kuten toisaalla jo ruikutin, olo on kuin olisin syönyt, juonut, tehnyt sekä kaiken lisäksi myös ajatellut jotain tyystin sopimatonta. Naamataulu on ainakin juuri sen näköinen. Mahaosasto alkaa olla onneksi jo tasapainossa. Nautitut ruoat ja juomat tuntuvat pysyvän siellä missä pitää, niin kauan kuin on tarpeen. Kipuilu on myös lähes lakannut ja yöt sujuvat ainakin siinä mielessä rauhallisemmin. Vi-sibliniä kuluu kaksi kertaa päivässä ja lisäksi kaurapuurot. Olen jättänyt magnesiumin toistaiseksi kokonaan pois. 

Ehkä tämä tästä vielä helpottaa. Epämääräiset krempat voivat - niin kuin eräs myötätuntoinen sielu yritti lohduttaa - vain hyvän peruskuntoni ansiota, kun pöpöt eivät millään pääse niskan päälle vaan joutuvat tyytymään säälittävään kiusantekoon. Enpä tosin tiedä, kuinka pitkään saan peruskunnosta apuja jos sitä joudun tätä vauhtia riistämään. Vertailun vuoksi eräs toinen tuttu flunssapotilas kävi omaansa hoidattamassa lääkärin pakeilla ja sai kuulla, että liikkeellä on jotain äärimmäisen sitkeää ja pahansisuista tautia, joka voi kestää viikkokausia. Lisäksi olen saanut tietää peräti kolmesta tapauksesta, jossa viattomana alkanut nuha on hyvin nopeasti äitynyt keuhkokuumeeksi. No, kipukynnykset ovat eri ihmisillä erilaiset, pahaan oloonkin voi tottua ja sopeutua liian pitkäksi aikaa, ja hoitoonhakeutumisen kimmokekin taitaa olla aika yksilöllinen. Yritän nyt vain ottaa rauhallisesti päivän kerrallaan, toivoa parasta ja varautua pahimpaan. 

Salille en mene tällä viikolla ihan siltä varalta, että todella kannan jotain kammottavaa tautia. 

Onneksi on syksyn mittaan tulossa jotain mitä odottaa, enemmän tai vähemmän liikuntaan liittyvää. Kuten aiemmin mainitsin, Wihalle olen lähdössä vaikka sitten vain kävelemään, ja etupäässä virkistämään mieltä sekä seuraamaan ja kannustamaan tuttujen juoksijoiden suorituksia. Olen myös suunnitellut pidempää pururataretkeä, jonka muoto vahvistuu kunnon mukaan. Lisäksi perheen kanssa on suunnitteillla parikin pientä merellistä hupi- ja herkuttelureissua.