Tiistain aikataulut osoittautuivat mahdottomiksi juoksulenkin kannalta, ja hyvä niin. Keskiviikkoaamuna lähdin sitten riemumielin hölkkäämään kohti työpaikkaa, pistin tossua tossun eteen kaiken lisäksi vähän tavallista vauhdikkaammin. Puolimatkassa lonkassa tuntui oudolta, ja kohtapuoliin tunsin pistävän kivun reiden ulkosyrjälläja vastaavasti lonkankoukistajan tienoilla. Pysähdyin ja kävelin jonkin matkaa. Tunne helpotti. Siirryin taas juoksuun, tosin huomattavasti aiempaa hitaampaan. Mummohölkkää pystyin hyvin ja kivutta kipittelemään loppumatkan töihin, mutta juilimista ilmeni myöhemmin pitkin päivää.
Voi olla, että hysteerisesti nyt vahdin tuntemuksiani, mutta toisaalta....
Syynä moiseen voi tietenkin olla se, että olen venytellyt lonkankoukistajia hieman tavallista enemmän ja uudenlaisella liikkeellä. Tuo kipuilu tuntui olevan lihasperäistä, mutta pirustako sitä koskaan tietää. Voi myös olla, että bursiitin vahingoittamat lihaskudokset kapinoivat liian kovaa työskentelyä vastaan, arpeutumat jne eivät esim jousta terveen kudoksen tavoin. Maanantain salitreeneissä potkittiin ja temppuiltiin myös siihen malliin, että saattoi jättää jälkiä olotilaan. Oli miten oli, rangaistus on selvä: juoksutta on oltava tovi. Salille en edes harkinnut meneväni sätkyttelemään jalkojani enää sen enempää.
Eilen illalla istahdin kuitenkin kuntopyörän selkään ja huristelin puolisen tuntia, jonka jälkeen tein perusteellisesti lihaskuntoliikkeitä, erityisesti selkää vahvistavia jumppapallon avulla. Olen niitä tehnyt tässä parin viikon aikana muutenkin tavallista enemmän.
Tänään on työmatkapyöräilyä. Saatan illalla käydä lyhyesti haastamassa lonkkaa, joka juuri nyt tuntuu täysin normaalilta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.