Tarkoitus oli tehdä noin puolentoista tunnin taivallus kahden aiemman lenkin malliin, mutta reitinvalinta johti siihen että hölköttelin vartin verran kauemmin kuin piti.

Syötin ja juotin lapset ja miehen illansuussa ja jätin heidät omiin puuhiinsa ja läksin kohti Vantaa-jokea. Ilta oli tuoksuva ja lämmin, jopa niin lämmin että hetken ehdin katua sitä etten ottanut vesipulloa mukaan. Vantaan rannan hiekkatie pöllysi ja ilmassa tuntui olevan hyvin vähän happea. Hitaasti käyskentelin Haltialaan ja sieltä Kuninkaantammentietä Keskuspuiston metsään.

Metsässä tunnelma muuttui. Oli vihreätä ja viileätä, ilma oli kosteampaa kuin joella ja myös puhtaampaa. Juoksu tuntui heti helpommalta, joten lisäsin hiukan vauhtia. Meno tuntui sujuvan, joten lisäsin vielä vähän vauhtia ja lopulta painelin kohtalaisen kiivasta tahtia kohti Paloheinää. Pidän Keskuspuiston polveilevista ja vaihtelevista teistä.

Paloheinään päästyäni en kerta kaikkiaan voinut vastustaa kiusausta käydä jälleen katsastamassa MasU:n reittiä. Kiersin sen vain kerran, koska kello oli jo paljon. Päivä päivältä rehevämmäksi on maasto muuttunut kesän edetessä. Lintujen laulu on vähentynyt, niiden pesimispuuhat ovat kai jo enimmäkseen ohi. Siihen osaan reitistä jonka kohdalta on kaadettu puita on kasvanut uusia taimia niin paljon että jonkinlaista varjoa niistä on mahdollista saada ainakin iltapäivästä alkaen. Aamupäivällä aurinko taitaa paistaa siihen nähden epäedullisesta suunnasta. Pitää varmaan tehdä vielä tiedusteluretki aiheeseen liittyen.

Olin irrotellut paljon enemmän kuin olin suunnitellut, joten käänsin tossut kiltisti kotia kohti. Hölköttelin viimeisen puolituntisen reippaanlaista vauhtia, koska tuntui vaikealta enää muuttaa rytmiä.

Iltamyöhällä jalat tuntuivat omituisen kipeiltä. Polvien yläpuolelta vihloi, reisilihakset olivat arat.  Syynä saattoivat olla uudenlaiset venytysliikkeet joita harjoittelin lenkin jälkeen. Taisin reagoida jotenkin niihin. Aamulla koivet olivat sitten taas ihan kunnossa.

 

26.6.2006

exe.time: 1.53/16,4