Totuttelu jatkuu. Tänään ulkoilutin jalkaa T1:n reitillä. Lähdin kiertämään myötäpäivään koska tuuli oli navakka ja puhalsi sellaisesta suunnasta, että arvelin jolkottelevani Vanhan Tuusulantien suoran hyvässä laitamyötäisessä.

Näin kävikin. Aloitin taas rauhallisella kävelyllä ja siirryin vähin erin juoksuun. Ensimmäiset puoli tuntia olivat kohtalaisen vaikeat, ei siksi että olisi ollut kummempia kipuja, vaan siksi, että askeltuntumaa oli jotenkin vaikea löytää. Kävelyn ja kevyen hölkän välillä vuorotellen sitten löysin taas sopivan rytmin noin puolen tunnin kuluttua lähdöstä. Etenin varsin päkiäpainotteisella, kevyen sipsuttelevalla ja tiheällä askelella.

Pitkin matkaa pysähdyin venyttelemään. Tavalliset pohjevenytykset eivät tuottaneet toivottua tulosta, joten sain päähäni venytellä koko vasenta jalkaa oikein ajan kanssa ja kunnolla. Löysin sopivan korkean, suurin piirtein hartioideni tasolle ulottuvan sähkölaitoksen kaapin tai jonkun vastaavan pömpelin, nostin vasemman tossun sen päälle ja pysyin tuossa näyttävässä venytyksessä noin minuutin verran. Ohiajavista autoista kuikuiltiin epäluuloisin ilmein suuntaani ja iltakävelyllä olleet ihmiset siirtyivät tien toiselle puolelle, mutten antanut  minkään häiritä. Jokainen venytys nimittäin sai palaset palaamaan paikoilleen jalassa edellistä tehokkaammin ja juoksu tuntui aina hivenen helpommalta.

Pahimpana ongelmana jalassa tuntuu siis nyt olevan tottumattomuus. Pitkä lepo ja ilmeinen lihasperäinen vaurio ovat tehneet jalasta vaikeasti hallittavan. Juostessa tuntuu kuin askeltaminen olisi vaikeata, jalkaterä läpsyy ajoittain oudosti tiehen. En pysty ainakaan lenkin alkupuolella, ennen kuin keho lämpenee, askeltamaan siten kuin haluaisin, vaan jalka vain liikkuu edes takaisin ikään kuin sillä olisi oma tahto. Muistelisin, että vuodenvaihteen jälkeen, kun totuttelin pitkän levon jälkeen juoksuun, oli sama tilanne oikean jalan kanssa. Pitää tutkia blogista mitkä olivat Kaappimaratoonarin aatokset ja havainnot vajaa vuosi sitten.

Kevyesti hölkötellen ja varsin lyhyin kävelytauoin juoksentelin viimeisen reilun tunnin verran, pari kolme kertaa pysähdyin tuota tehovenytystä varten. Meno oli kivutonta ja keveni loppua kohden. Olisi tehnyt mieli jatkaa vielä, mutta säästän paukkuja huomiseksi. Vuorossa on nimittäin totutteluviikon pitkä lenkki. Siitä tulee ajallisesti pitkä, koska kävelyyn joutunen turvautumaan varsin usein, reitti on mäkinen. Mutta mihinkäs minulla nyt kiire olisikaan. Katsoin kelloa lähtiessäni, mutten enää palatessa muistanut paljonko se oli ollut. Ehkä tunnin ja kolme varttia kulutin tämän päivän lenkkiin kaikkine pysähtelyineen.

Sää oli illalla niin viileä, että vaikka mielestäni hikoilin hölkätessäni, päähuivi pysyi aivan kuivana. Minulla oli ylläni pitkähihainen kerraston paita, pitkähihainen juoksupaita ja juoksutakista muotoiltu liivi (takista saa hihat pois) sekä tuulipuvun housut. Tossuiksi valitsin nuo uusimmat Nimbukseni, ne eivät ehkä ole vielä parhaat mahdolliset jalkineet. Huomenna vedän jalkaani NB:t. Aurinko paistoi vielä lähtöhetkellä, mutta pimeys saapui ennen kuin ehdin takaisin kotipihalle.