Tämä viikonloppu on sujunut Stadin maisemissa. On se tavallaan hienoa, miten monenlaista maisemaa ja juoksureittiä on löydettävissä ihan lähialueelta, ja miten hyvin lähi- ja/tai kotiseutu voivat sitä myöten tulla tutuiksi. Juokseminen on monella tavalla hyvä harrastus.

Perjantai-iltana lähdin liikkeelle noin kuuden maissa. Vedin jalkaan upouudet lenkkarit, New Balancet, jotka hankin tämän kevään ja kesän juoksurientoja silmällä pitäen. Luin jostain, että on hyvä olla käytössä useampi kenkäpari, ja olen myös saanut neuvon, ettei ole aina hyvä käyttää samoja kenkiä, jotta jalat saisivat mahdollisimman monentyyppistä ärsykettä. Tähän tietenkin riittää jo se, että on käytössä kaksi paria, joista toinen voi olla jo loppuunkulumassa ja toinen "sisäänajossa". Eri vauhtisille lenkeille olisi hyvä olla omat kenkänsä, mutta itse en ole toistaiseksi löytänyt sopivaa vauhtilenkkien kenkää.

Viritin radion Radio Helsingin taajuudelle, koska Groove jostain syystä särisi alkeellisessa soittopelissäni. Sieltä tulikin varsin viihdyttävä ohjelma, nimittäin hypertekstuaalista musiikin soittoa. Juontaja soitti kappaleita, jotka linkittyivät toisiinsa joko esittäjän tai muun ominaisuutensa takia, illan edetessä yhä vain löyhemmin ja viihdyttävämmin. Hienoa, jos Radio Helsingin ohjelmatarjonta on nykyään internetin vaikutuspiirissä kasvaneiden hallussa. Modernia ja kiinnostavaakin.

Hölköttelin keskustalenkin myötäpäivään, eli siten, että noudatin alkumatkasta edellisen keskustalenkin reittiä, eli lähdin matkaan Toukolan kautta tarkoituksenani päätyä Kaivopuistoon valoisan aikana. Mutta aurinko ehti jo mennä mailleen ennen kuin pääsin perille. Vuosi on vasta nuori. Kevätpäivän tasaus taitaa olla tulossa ensi viikon aikana.

Uudet kengät rupesivat näyttämään uutuutensa tottumattomille jaloilleni jossain Jäähallin tienoilla. Vasempaan nilkkaani ilmestyi omituinen tuntemus, joka ei helpottanut. Vauhdin lisääminen ja vähentäminen eivät auttaneet. Muuta ei kuitenkaan ollut tehtävissä kuin hölkätä eteenpäin.

Sen tästä opin, että uusia kenkiä, vaikka kaupassa ja koekävelyissä tuntuisivat miten hyviltä, ei sisäänajeta pitkällä lenkillä.

Viimeisen kilometrin ylämäet kävelin, koska ajattelin sen edesauttavan palautumista. Seuraavalle päivälle oli nimittäin budjetoitu Hassen maraton.

Lauantaiaamuna pakkasin kamppeeni urheilukassiin ja kylmälaukun täyteen evästä, vähän liikaakin, huomasin, mutta liikaa on parempi kuin liian vähän näissä yhteyksissä. Uutuutena otin mukaan ns. juotavia rasvattomia jugurtteja. Lisäksi laukussa oli Puhti-urheilujuomaa ja pieni pussillinen perunakierteitä.

Sää olisi voinut olla kauniimpikin. Satoi räntää ja tuuli niin, että Merihaassa sade paiskautui vaakasuoraan kasvoille. Onneksi olin ottanut lippalakin mukaan. Lämpötila oli kotoa lähtiessäni noin kaksi astetta plussan puolella.

Ehdin mainiosti klo 11 starttiin. Lähdin juoksemaan kevyttä vauhtia, varoen erityisesti  vasenta nilkkaani, joka kuitenkin osoittautui siinä vaiheessa täysin toipuneeksi. Niinpä kiihdytin hieman vauhtia. Meno tuntui aivan älyttömän hyvältä. Radio oli edelleen viritetty Radio Helsingin taajuudelle, ja sieltä tuli juuri sopivaa, vaihtelevan tyylistä mutta menevärytmistä musaa. Nollakierroksen, ensimmäisen ja toisen kierroksen juoksin putkeen, pysähtymättä huoltopisteessä. En myöskään tavalliseen tapaani kävellyt sillalla. Kolmannen kierroksen jälkeen otin ensimmäisen saippuapullollisen Puhtia.

Jatkoin juoksua reippaanlaisella vauhdilla. Kävelytaukoja sillalla aloin pitää vasta viidennen kierroksen aikana, kun h väsytti minut kiivaalla vauhdillaan sinä lyhyenä aikana jonka juoksimme yhdessä. Kyllä kohta sadan maratoninsa juossut nainen on juoksijana aivan eri puusta kuin tämmöinen aloittelija. No ei vaiskaan ihan kirjaimellisesti, vaan tuo edellisenä iltana kipeytynyt nilkkani rupesi oireilemaan ja senkin takia olin jo aiemmin päättänyt, että kävelytauot alkavat viidennestä kierroksesta. Mutta mukava oli taas kerran nähdä ja jutella juostessa. Ehkä ensi viikonloppuna näemme taas.

Räntäsade ei muodostanut ounastelemaamme hyhmää tien pintaan. Lämpötila ei laskenut riittävän alas, vaan räntä suli suuriksi lammikoiksi tielle. Sinällään hyvä, koska kohmettunut räntä voi olla todella liukas lenkkitossun alla. Lammikot kasvoivat tosin tasaisesti päivän edetessä, ja niitä joutui kiertelemään aina vain pidemmillä askelilla.

Eväät jäivät juoksun aikana valitettavasti kokeilematta. Join vain Puhtia ja vettä, koska ei kerta kaikkiaan ollut sellainen olo että olisin kaivannut enempää tankkausta. Olin perjantai-illan juoksun jälkeen syönyt hyvin, ja aamullakin sotkenut hieman jugurttia ja kaurahiutaleita hyväksi, vatsaystävälliseksi annokseksi.

Seitsemäs kierros oli taas kerran vaikein. On se kumma. Hyvältä tuntunut vauhti hiipui äkkiä, ja olo oli rauhaton ja raskas. Sinnittelin kuitenkin kierroksen loppuun, pidin suosiolla kävelytauot. Ja niinhän se taas alkoi juoksu maistua toiseksi viimeisen eli kahdeksannen kierroksen alusta. Juoksin mielestäni reippaasti mutta ulkopuolisen silmin varmaan jo hitaalla askelella viimeiset kaksi kierrosta. Olo oli hyvä koko ajan, ja maaliin tultuani en ollutkaan niin kuollut kuin olin seitsemännellä kierroksella pelännyt. Maaliin tulin - yllätys yllätys - ennätysajassa! Pysäytin kellon ja se näytti tismalleen 4.44.18. Eli ei ihan turha reissu. Lenkkisaunassa mietin, että tuosta voi nyt sitten olla hyvä ruveta kiristämään jollain aikataululla.

Viikonlopun juoksuista kertyi yhteensä lähes 70 kilometriä, ja aikaa kului - ei, ei minulla ole pakkomiellettä vaikka vähän harmittikin tuo maratonaika. Nimittäin perjantain lenkin aika oli tarkalleen 3.03.33. Eli olisin voinut varmaan vähän vielä hissutella viimeisen kierroksen siltaosuudella....