Pakkanen paukkui (-19) mutta oli silti mentävä. Valitsin reitiksi T1:n siltä varalta että vauhdinotto ei onnistuisi. Aloitin maltillisesti jotta tottuisin taas kylmään hengitysilmaan. Ulkoilut jäivät aika vähäisiksi lepoviikon aikana. Ensimmäisen puoli tuntia köröttelin reipasta mutta rauhallista vauhtia. Tuntui oikein hyvältä. Perusterveelle ihmiselle ei pakkanen kai sitten ole mikään sen suurempi rasite. Eli urku auki vain, maanantai on vauhtipäivä.
Nostin sykettä tasaisesti noin 150:n tuntumaan. Tiet oli aurattu ja hiekoitettu, joten alustassa ei ollut moittimista. Tunnin juoksemisen jälkeen vasemmassa jalassa rupesi taas tuntumaan jotakin. En kuitenkaan enää voinut kovin paljon hidastaa. Olin hikoillut ja matkaa oli vielä kotiin. Pudotin pari pykälää nopeutta ja yritin juosta niin huolellisella askelella kuin mahdollista. Jalka ei enempää vihoitellut.
Kotiin päästyä vasemman jalan ulkosyrjä oli hyvin jäykkä ja jalkapohja tuntui paksulta. Eli ehkä se ei ole vielä sittenkään täysin palautunut viikon takaisesta rasituksesta. Loppuilta kuluikin sitten jäägeelin sivelyn ja jalka koholla istuskelun merkeissä.
Tänä aamuna tilanne oli ihan hyvä. Ensimmäisten askeleiden aikana jalkaterä tuntui kankealta, mutta aamutoimien aikana askel vetreytyi. Jäägeelituubi pysyy tänään mukana.
6.2.2006
exe.time: 1.26
ave: 150
kcal/fat: 672/40
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.