Kevät keikkuen tulevi, sanoo sananlasku. Kieltämättä niin minä kuin osa kanssajuoksijoista olimme jo tulla tulokseen, että ei se mitään tule. Mutta tulee se. 

Lämpötilat ovat nousseet nollan yläpuolelle myös öisin. Lumipeite on ohentunut ainakin parikymmentä senttiä, jollei enemmän viime päivien vesisateiden ansiosta. Tiet ja väylät on puhdistettu suurelta osin hiekoitushiekasta ja sateet huuhtelevat loput. Siitepölykausi ei ole vielä täydellä teholla alkanut, mutta ns. kaukokulkeutumia on jo havaittu pienissä määrissä. Aurinko on pilkahdellut ja niinä hetkinä ei ole voinut välttyä toiveikkailta ajatuksilta kesästä. 

Kosteutta maaperässä riittää, kun nämä lumet ovat sulaneet. Joidenkin mediassa havaittujen tietojen mukaan olisi kulunut talvi ollut jälleen kerran runsaslumisin jollakin ajanjaksolla, mutta jollain toisella taas ei. Oli miten oli, jokainen kolan varressa heilunut tietää, että ihan riittävän paljon sitä on ollut. Tyytyväinen voin olla siitä, etten onnistunut tänä talvena hankkimaan mitään selkä- tai hartiavaivoja lumitöistä. 

Läksin eilen illalla ostosretken päätteeksi nautitun purilaisaterian voimin lenkkeilemään ns. saunalenkkiä, joka sitten eri syistä venähti pidemmäksi kuin piti. Aikeenani oli tutkia Haltialan pellot ylittävän kävelytien kunto. Kävi ilmi, että vaikka tien molemmin puolin aukenee peltoa, eikä sen varrella pahemmin kasva edes puita, tie on vielä jokseenkin vaikeakulkuinen. Lumi ja jää ovat sulaneet pois, mutta isoja lammikoita ja mutavellejä on muodostunut tilalle. Eteneminen hidastui melkoisesti, koska olin lähtenyt Freellä liikkeelle ja ne tuntuivat suojaavan jalkoja kuravedeltä yhtä hyvin kuin froteesukat. Jouduin välillä pysähtelemään ja etsimään reittiä, pomppimaan saarekkeelta toiselle. Jatkoin kuitenkin matkaa aina Tammistoon asti ja käännyin sieltä kohti Valimotietä, jonka ylitin ja käännyin Vantaan rantaa pitkin kulkevalle kävelytielle. Esikoinen oli lenkkeillyt siellä suunnalla aiemmin ja maininnut tien olevan poikki tulvan takia. En tätä tietenkään muistanut ja edettyäni lähes Tuomarinkylän kartanon kohdalle panin ihmetellen merkille joen luoneen uomaansa ylimääräisen mutkan: siinä, missä piti kulkea tie, uikin sorsia. 

Toinenkin ulkoilija oli osunut paikalle ja katselimme tulvakohtaa etsien mahdollista ohitusreittiä. Toinen luovutti ja kääntyi takaisin ja niin tein minä myös. Totesimme, että kevättähän tämä vain tietää. Tulva ei kestä ikuisesti, tosin lienee vasta alkuvaiheissaan, koska veden pinta on jyrkässä nousussa. Taitaa mennä muutama viikko, ennen kuin väylät ovat taas kunnossa. Koukkasin pikkutielle, jonka tiesin pienen sakkolenkin kautta johtavan Pukinmäenkaaren alkuun ja hölköttelin sitä pitkin kotiin. 

Tänään risteilin samalla suunnalla. Vesi näyttää nousseen entisestään. Vantaa- ja Kerava-joissa on korkeat töyräät, mutta muutaman päivän kuluttua ne ovat kadonneet, jos sateet vielä jatkuvat. Toivoa sopii, että rantatonteille rakennetut asuintalot säilyvät vahingoitta. 

Olen tosiaan ottanut käyttöön talvella Tallinnasta ostamani Freet. Muutaman lenkin jälkeen on todettava, että ne ovat kerrassaan mainiot juoksukengät, kuten olen tainnut joskus aiemminkin hehkuttaa. Aloitin viime viikolla tapani mukaan "varovaisesti", eli kiersin Malmin lenkin, jolla on mittaa hieman yli 15 km. Pakko myöntää, että ehkä lyhyempikin totuttelu olisi riittänyt. Reidet ja pohkeet saivat aikamoista rytyytystä ja nilkat samoin.Se tuli kuitenkin aivan selväksi, että Freellä juoksu tuntuu juuri siellä, missä juoksun täytyykin tuntua, eli lihaksissa. Ei nivelissä, ei selässä. Merkillisintä on, että toisinaan jo tuonkin mittaisilla lenkeillä kipeytyvä niskani ei tuntunut olevan millänsäkään, vaikka Freessä ei ole juuri minkäänlaista iskunvaimennusta. Ehkä juuri siksi jalka (ja sen mukana koko vartalo) kohtaa alustan sellaisessa kulmassa, että kehon, luuston ja nivelten (ainakin terveiden sellaisten) luontainen kyky joustaa ja vaimentaa iskua pääsee oikeuksiinsa. Juoksu- ja askeltekniikkaan on tavallista enemmän myös tietoisesti keskityttävä, jotta askel pysyy rullaavana eikä muutu liian töpöttäväksi. Siinä samalla kai sitten lihaksetkin pääsevät vahvistumaan. Varmaan on kuitenkin myös niin, että jos polvi- ja lonkkanivelissä tai alaselän nikamissa jo on kulumia tms, Free ei ehkä ole paras kenkä. En aio itsekään luottaa liikaa onneeni, vaan kruisailen Freellä ehkä kerran tai kaksi viikossa ja muut lenkit teen vaimennetuilla kengillä. Kuten tänään. Oli kuin olisin hölkkäillyt pehmeän pilven päällä.