Kuluva vuosi on ollut rankka, antoisa ja jopa tuloksellinen juoksujen osalta.

Ultrakisareissuja on kertynyt neljä kappaletta: kaksi vuorokaudenkisaa, yksi 48 h-kisa ja viimeisimpänä äskeinen Masokistin Unelma 100 km.

On ollut hauskaa taas reissata suhteellisen huolettomana edellisvuoden tauon jälkeen.  Tiettyä varovaisuutta olen silti noudattanut ja ehkä pelannut varman päälle sikäli, että jos jotain ylimääräistä kipua tai särkyä on ilmaantunut, olen yrittänyt hoitaa sen pois huolella. Muuten en katso saaneeni mitään ihmeempiä traumoja tuosta vuoden 2008 lopulla ilmaantuneesta vammasta.

Nytkään takki ei ole aivan tyhjä, mutta luulenpa, että pidemmät kisat ovat tältä vuodelta tässä. Selailin juuri Wihan kilometrien sivuja ja mielessä itää suunnitelma tuohon tapahtumaan osallistumisesta, mutta matka (kuten ilmeisesti kisan tarkka ajankohtakin) on vielä mietinnän alla. 

Syksyn saapuessa keskityn kehon huoltoon. Alan taas käydä säännöllisesti salilla kuntonyrkkeilemässä ja voimatreeneissä. Hipkossa on tarjolla myös muita kiintoisia kuntoilulajeja koeajettavaksi. Lisäksi yritän vierailla pururadoilla niin paljon kuin mahdollista. Toivottavasti lumentuloa joudutaan odottamaan mahdollisimman pitkään. Pitkiä juoksulenkkejä en kuitenkaan kokonaan jätä, vaan Hassen ja Paloheinän maratoonit kuulunevat syksyn ohjelmaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti sekä tilanteen mukaan. Syksyksi on tiedossa arkielämän puolella lisää aikasyöppöjä, joten niiden mukaan on mentävä.

Kiitokset vielä teille armaille kanssajuoksijoille sekä lukijoille kaikesta kisakannustuksesta ja -toveruudesta tähän saakka! Kaappimaratoonari ei suinkaan vaikene, mutta isommat kisajännitykset helpottavat nyt ainakin ensi kevääseen asti.