Viime viikolla ja viikonloppuna olen lääkäriltä saamani lähtöluvan turvin huristellut kuntopyörällä olohuoneessa. Maisemat eivät juuri vaihdu, mutta onneksi on kodinelektroniikkaa: television tuijottelu ja musiikin kuuntelu värittävät muutoin kovin puuduttavaa puuhastelua.
Ensimmäinen "reissu" oli lyhyt, kevyt ja kokeiluluontoinen. En edes hikoillut yhtään. Tunnustelin oloani ja totuttelin liikuttamaan jalkojani. Mikään paikka ei tullut kipeäksi, joten seuraavana päivänä uusin kokeilun, hieman reippaammalla tahdilla. Tätä rataa olen kiristänyt tahtia ja pidentänyt ajoaikaa, joten lauantai-iltapäivänä sujui jo tunti ajelua vaihtelevilla vauhdeilla. Sain hietkin pintaan ja syke kohosi kuntopyörän hassun mittarin mukaan 140:n paremmalle puolelle.
Lihaskunto on todella kärsinyt alaraajoissa. Vasen jalka toimii sentään joten kuten normaalisti, sehän on saanut tehdä myös oikean jalan työt. Oikea lonkka on jäykkä ja voimaton, jalka on kokonaisuudessaan heikon oloinen. Tilanne lienee kuitenkin ajan mittaan korjattavissa. Olen täydentänyt treeniä jumppapallon, voimapyörän ja erinäisten lihaskuntoa kohentavien, oman painon varassa tehtävien liikesarjojen avulla. Vatsa- ja selkälihakset sekä kyljet ovat saaneet harjoitusta, samoin kuin käsivarret. Hiihtoloman jälkeen kokeilen vesijuoksua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.