Viikonloppuna tuli yksi sun toinen paikka siivotuksi, mutta ikävä kyllä selkä taisi taas hiukkasen ärtyä kumarrellessa, kurotellessa ja nostellessa. Lauantaina hilppaisin vajaan viisitoistakilsaisen kotipuuhastelujen lomassa ja liekö selkäparka saanut siinä puuhassa vähän kylmää. Sunnuntaina sain viikon kilsasaldoksi noin sata kilometriä - tosin viimeinen kymppi oli pelkkää kävelyä kun juoksu tuntui liian raa'alta ajatukselta.

Tänään en ennättänyt juoksupoluille aamulla enkä taida ehtiä iltapäivälläkään, mikä on suuri sääli, koska Helsinki on muuttunut vaaleanpunaiseksi satumetsäksi. Sain ihailla epätavallista kauneutta bussin ikkunasta muiden peltilehmien kanssa liikennevaloissa jonottaessamme. Onneksi eilen saimme ihailla maisemia kävelylenkillä iltaruskon punatessa kuuran kuorruttamat puut. Tällaisia kelejä en muista pitkään aikaan Helsingissä kokeneeni. Illalla on kerta kaikkiaan pakko käydä tuijottelemassa taivaanrantaa.

Siirryn vähitellen keventelyyn päin, eli vähennän kahden lenkin päiviä asteittain. Sääkin on ennusteiden mukaan lauhtumassa.