Kanssajuosseet näyttävät laatineen vuosiyhteenvetoja. Tuumasin ensin, että kannattaako Kaappimaratoonarin näin surkeata jaksoa edes mitenkään muistella, mutta ehkä muutama sana vaikkapa jälkipolvia varten tai edes arkistoon unohdettavaksi.

Tammikuusta huhtikuun alkuun podin reisiluun kaulan rasitusmurtumaa. Keppien kanssa kompuroin aina hiihtoloman yli. Lomareissun jälkeen luovuin niistä vähin erin, kuten oli neuvottu. Maaliskuulta aloitin varovaiset kävelylenkit ja palasin saliharjoitteluun ja sainkin treenatuksi sen verran että onnistuin vihreän vyön kokeessa kesäkuun alussa. Huhtikuun alusta tein vuoden ensimmäisiä hölkkätreenejä.

Kesä meni juosten ja kävellen, vuoron perään. Heinäkuun kesälomalla sain niin paljon kuntoa alle, että uskaltauduin elokuun alussa rämpimään läpi Kaustisen 24 h -kisan, joka käytiin osittain rankkasateisissa ja osittain lähes helteisissä olosuhteissa. Tulos oli mitä oli, nolointa oli, että reilulla satasella heltisi naisten sarjan "voitto".

Kaustisen jälkeen palauttelin huolellisesti. Hapkido vaihtui kuntonyrkkeilyyn ja voimacircuit-treeniin, kun jouduin suureksi harmikseni sekä ikäväkseni toteamaan, että potkuharjoitukset eivät edelleen tee lainkaan hyvää lonkalle. Voimaharjoittelu ja kuntonyrkkeily sen sijaan tekivät oikein hyvää koko kropalle. Yhdistelin sali- ja juoksuharjoituksia, kävin pururadalla rehkimässä ja kunto kohosi melko hyvin. Lokakuussa uskaltauduin Wihan kilometreille tavoitteenani tuplamaraton. Ensimmäinen sujuikin oikein hyvin, toisen jouduin jättämään kesken puolivälissä lonkan kipeydyttyä. En tuota epäonnistumista jaksanut kuitenkaan surra, olin tyytyväinen että pystyin noinkin pitkän suorituksen tekemään. Syksyllä juoksin Wihan lisäksi yhteensä kolme maratonia Pohjoisrannassa ja yhden puolimaratonin Paloheinässä. Puolimaratonilla syntyi kuin ihmeen kaupalla uusi ennätys 2.02.

Joulukuu koitti ja oli aika ryhtyä toimeen E24:ää ajatellen. Niinpä ripustin nyrkkeilyhanskat naulaan ja palasin työmatkalenkkeilyn pariin. Kilometrejä on kertynyt kahdelle 10 päivän mättöjaksolle ihan mukavasti, enemmän kuin olin budjetoinut. Palautumisesta olen yrittänyt pitää myös hyvää huolta ja keventänyt treeniä noiden mättöjaksojen väilllä. Kolmas suunnittelemani mättöperiodi jäi suunnitellun kaltaisena toteutumatta tapaninpäivänä iskeneen noidannuolen takia, josta nähtävästi joudun yhä vain olemaan toipilaana. Yritän joka tapauksessa juosta päivittäin, tällä viikolla ehkä vielä pari kolme kahden lenkin päivää. Viime viikolla sain haalituksi kokoon yhteensä satasen kilometriä liikehdintää omien jalkojen varassa.

Olen yleisesti ottaen pyrkinyt varomaan ylilyöntejä, kulkenut ikään kuin käsijarru päällä. Vauhdit syksyn ja talven lenkeillä ovat olleet 6:30 - 7:30/km luokkaa. Joulu-tammikuun rankoilla lumikeleillä ajoittain tuotakin hitaampia. Pitkät lenkit ovat jääneet liian vähälle joulukuun puolivälin jälkeen. Näillä eväillä aion silti asettua E24:n lähtöviivalle, jos vain terveyttä riittää, ja parhaani yrittää. Varsinainen tähtäin siintää kuitenkin kaukana kesäkuun puolivälissä.