Lähes sata kilometriä ehdin kipitellä pitkin Kouvolantien catwalkia ennen kuin selkä jumittui. Tämä jokakesäinen riesa paikallistuu vuosi vuodelta enemmän iskiaksen tienoille ja on myös aina vain kivuliaampi. Ristiselkä on tulessa oikealta puolelta ja kipu säteilee alas pakaraan ja reiteen aina nilkkaan asti sekä toisaalta etupuolella kihelmöi vatsassa asti. Oikea lonkka ja alaselkä ovat kuin kiveä. Jäykistys on parasta mummotasoa, eli sukkia en saa vedetyksi jalkaan. Olo on hyvä ainoastaan istuessa tai maatessa. Töpöttelevä kävely helpottaa myös oloa jonkin verran. Särkylääkkeitä saisin napostella niin mahdottomia määriä, etten ole niihin turvautunut kuin öisin.

Mökkisängyn patjalle saatiin tarpeeksi irvisteltyäni vihdoin tehdyksi viilauksia, mutta ne tulivat liian myöhään, mikäli patjalla on osuutta asiaan. Epäilisin, että kyse on enemmänkin huonon patjan ja kaltevien ja mäkisten teiden yhteisvaikutuksesta.

Kärsimystä kesti neljä päivää, jonka jälkeen uskalsin lähteä lyhyelle kävelylenkille lauantaina. Sunnuntaina tein toisen kävelylenkin, joka kostautui saman tien. Kipu ei onneksi kuitenkin ole enää yhtä paha, ja luulen sittenkin selviäväni tästä.

Kaustisen kisa lähestyy, mutta fiilikset ovat vähintäänkin epävarmat.

Tänään palaan lyhyen työrupeaman jälkeen takaisin mökkimaisemiin. Toivotan kaunista kesänjatkoa sekä hyviä lomatunnelmia kaikille!