Eilinen lenkki jäi tekemättä erinäisten kiireiden ja lopulta myös raskaan v......tutuksen takia, joten suunnittelin tilalle täksi ja huomiseksi illaksi noin viidentoista kilometrin lenkkejä, jotka lauantain hölkkämaratooni sinetöisi. Olin kuitenkin autuaasti unohtanut, että huomisiltana osallistun peräti kahden ihmisen syntymäpäiväjuhlintaan, alkaen jo iltapäivästä. Mutta ei syytä huoleen, seuraavalla viikolla on taas uudet juoksut odottamassa.

Tänään hölköttelin T2:n pienellä lisälenkillä, eli arvioisin matkaa kertyneen runsaat 15 kilometriä. Kellon unohdin käynnistää kotoa lähdettyäni, enkä kotiin päästyäni enää muistanut mihin aikaan olin lähtenyt, joten suoritusaika jääköön nyt kysymysmerkiksi. Toisaalta taas, lenkki oli tarkoitettukin rennoksi ja hitaaksi. Siispä en usko että taitoin matkaa ainakaan alle tunnin ja 45 minuutin.

Sää oli kerrassaan loistava, lämpötila oli lähtöhetkellä 8-9 astetta plussan puolella ja aurinko paistoi vielä. Oli mahtavaa juosta leudossa ja tyynessä iltahämyssä. Olin liikkeellä varsin kevyin varustein - juoksutakin alla oli vain t-paita. Talvitrikoot vedin sentään vielä jalkaan. Pipon olen hylännyt jo ajat sitten, lippis sai riittää.

Vantaa-joen jäät näyttivät pahaenteisen pingottuneilta. On vain ajan kysymys milloin jossain rysähtää ja jäät lähtevät liikkeelle valtavalla voimalla. Virta kuljettaa niitä kohti merta, ja Pitkäkoskella onkin joka kevät nähtävissä upea luonnonilmiö kun isot jäälautat syöksyvät koskesta alas.

Viimeisten kovien tulvien aikaan, jolloin Vantaa-jokeen joutui asuintalojen jätevesikaivojen sisältöä, vesi oli suorastaan myrkyllistä. Lapsia varoiteltiin menemästä joelle ja uiminen oli kielletty. Kävin juoksemassa niillä main muutaman kerran silloin, ja kieltämättä vesi haisi vähintäänkin epämääräiselle. Ajelimme eräänä päivänä tulvien ollessa pahimmillaan Pitkäkosken ohi, siellä oli tietenkin valtavat kuohut, kun vesimassat ahtautuivat kapeasta uomasta läpi. Kosken ylle kasvoi sakea höyrypilvi. Ei vaatine runsaasti mielikuvitusta tajuta, mitä kaikkea höyry sisälsi. Tajusivatkohan ne kymmenet, jollei sadat ihmiset, jotka tungeksivat kosken rannoilla kuohuja ihailemassa, että kirjaimellisesti hengittivät sitä kammottavaa saastaa?

Hrrrr. No, Vantaa tulvii joka vuosi, mutta onneksi kovin harvoin yhtä pahasti kuin pari vuotta sitten.

Kiersin lenkin myötäpäivään, joten viimeiseksi nousin pitkän ylämäen. Kiihdytin siinä hieman vauhtia ja nostin sykettä tuntuvasti. Otin vielä noin sata metriä ennen kotia pienen, terävän spurtin.