Tuusulanjärven Maraton juostiin maaliin asti.

Tulostavoitetta ei kahden hengen ryhmämme, johon kuului eräs ykkösluokan herrasmies sekä minä, ikävä kyllä saavuttanut, mutta loppuaikamme (joka taisi olla) 5.07 on täysin tyydyttävä ensikertalaisen tulos, ja uskallan toivoa, että myös seuralaiseni, joka on taittanut jo monen monta maratonia, saattoi olla suhteellisen tyytyväinen. Hänellä oli myös matkan varrella pahenevia jalkavaivoja, muttei valittanut niistä yhtään ja kesti omien särkyjensä lisäksi minun valitukseni ilmeenkään värähtämättä. Ilman hänen pitkämielisyyttään tuskin olisin jaksanut juosta matkaa loppuun asti.  

Seuralaisellani oli myös käytössään erinäisiä mittareita, joiden avulla pysyimme hyvin tietoisina vauhdistamme. Päämääränä lienee kuitenkin molemmin puolin ollut edetä tuntemusten eikä mittareiden mukaan.

Keli oli kaunis mutta rankka. Aurinko paistoi lämpimästi ja luoteistuuli oli sen verran navakka, että järven itäpuolisilla osuuksilla voimia kului paljon. Länsipuolella oli onneksi myötätuuli. Kaikki sujui oikein hyvin alusta lähtien, puolimaratonilla olimme vielä uskoakseni tavoitteessa (puolimaratonin väliaika taisi olla 2.17).

Valitettavasti suunnilleen 32 - 33 km:n kohdalla meikäläisen vatsa teki taas temput: yritti sanoa osakassopimuksensa irti ja rupesi muutenkin kaikin tavoin riitelemään. Tilanne paheni siinä määrin että viimeisten 5 -6 kilometrin aikana oli alistuttava kävelemään paljon, vatsakipu nimittäin helpotti vain jos lopetin juoksemisen. Onneksi osaan kävellä aika reippaasti. Seuralaiseni kuitenkin pysyi kanssani maaliin asti.

Nyt on fiilis ja kondis taas hyvä, olen saunonut, syönyt ja juonut. Jaloissa ei ollut mitään ongelmia, en saanut edes rakkoja jalkapohjiin. Siksipä on lievästi pettynyt olo, kun muu kroppa olisi kyllä jaksanut venyä tuohon 4.30 - 4.45 aikatavoitteeseen, mutta tuo yksi kohta sitten romahti. Toisaalta, sen mukaan tässä on kai sitten vain elettävä ja juostava. Masokistia ajatellen haastetta riittää, toisin sanoen.