Pääsiäisen liikunnat olivat kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Ja lisäksi kävelyä. Neljä päiväähän siinä oli.

Ruokalista oli muhkea, joten liikunta maittoi jo sen takia. Yritin lisäksi nukkua iänikuisia univelkoja pois. Tosin olen ehtinyt pohtia myös sitä, olisiko sittenkin niin, että tuo keskimäärin noin 6 tuntia unta vuorokaudessa jostain syystä riittäisi minulle. Kenties minusta vain tuntuu, että keikun aina valveilla, kun muu perhe näyttää puolestaan puhisevan vuoteissaan vähintään sen 9 - 10 tuntia vuorokaudessa, erityisesti tietty kasvavat lapseni. Ehkä ei tässä(kään) asiassa parane verrata itseään muihin. Harrastan liikuntaa kohtuullisen runsaasti, mikä puolestaan kuulemma saattaa vähentää unentarvetta olematta mikään terveysriski.

Ja ehkä olisi jonkin verran tehtävä eroa myös rentoutumisen, levon ja unen sekä näiden tarpeiden välillä: lepo ja rentoutuminen voivat olla myös henkistä laatua, esim vaihtelua arkeen tms. Ehkä minun päänupilleni riittää lyhyt pistäytyminen arkimaailmasta unimaailmaan, jos vain saan muutoin sopivia virikkeitä kompensoimaan ja tasoittamaan työssä ja arjessa toisinaan väistämätöntä ylikuormitusta.

Vaa'assa en uskaltanut käydä, eikä se edes näyttäisi luotettavia lukemia kaiken mässäilyn jäljiltä. Tällä viikolla tuhlailen energiaa liikuntaharrastusten parissa niin paljon kuin ehdin ja jaksan. Ensi viikonloppuna käyn pihatöiden kimppuun. Ohikulkijat näyttävät jo tarkastelevan tiluksiani siihen malliin, että jotain tarttis tehdä.

Ja julkistettakoon blokin tämänhetkinen tilanne: parannusta on luvassa! Mutta siitä lisää myöhemmin.