Keskiviikon potkuklinikan jäljiltä jalkapöydät olivat lievästi sanottuna arat.  Lähdin torstaina kuntonyrkkeilytunnille onnellisena siitä, että jalat saisivat rauhassa levätä. Oikea nilkkakin tuntui jotenkin venähtäneeltä, joten vetäisin neopreenituen sen avuksi.

Olinpa autuaan tietämätön.

Kuntonyrkkeilytuntia oli saapunut pitämään toinen opettaja, joka jo lämmittelyssä romahdutti pilvilinnani: hän nimittäin ilmoitti, että tänään sitten myös potkitaan!

Ja mitäs muuta olikaan ohjelmassa kuin polvipotkujen sekä etu- ja kiertopotkujen ja lyöntien yhdistelmiä säkkiä vasten, nopeassa tempossa kahden minuutin erissä kerrallaan. Ei muu auttanut kuin takoa ennestään kipeitä jalkoja kivikovaan säkkiin. Rehellisyyden nimissä tunnustan, että lintsasin hieman ja jätin potkut sillä tavalla "kesken", että en aivan täysin voimin antanut osuman tulla.

Hauskaa kuitenkin oli, uusi näkökulma tähänkin touhuun. Muistutti todennäköisesti potkunyrkkeilyn circuit-treeniä. Hiki virtasi solkenaan lopputunnista.