Tekipä hyvää kirjoittaa tuo otsikko.
Tiistaina palauttelin maanantain hölkistä jumittuneita jalkojani pyöräilemällä työmatkat. Ajelin pienellä vaihteella ja olin tavallistakin pahempana tientukkeena muille työmatkalaisille, mutta ei mahda mitään.
Tänään on vuorossa hölkkäilyä. Aamulla köpöttelin melkein koko matkan kotoa Sörnäisten metroasemalle asti. Matkaa kertyi reilut kuusi kilometriä ja aikaa kului kolme varttia. Vauhtia ei siis juurikaan löydy, jalat eivät ole vielä löytäneet paikkaansa juoksubisneksessä, mutta lähes voittajaksi tunsin itseni perille päästyäni. Iltapäivällä kävelen tai hölkkäilen tai molempia, saa nähdä mikä on sää- ja mielentila.
Kuuntelin mennessäni radiosta oikeusministerimme kannanottoja. Korvassa oikein särähti, kun oikeusministeri toisteli eräässä yhteydessä käsityksiään lasten oikeuksista - kuinka on tärkeätä, että lasten oikeuksista pidetään kiinni ja niitä vaalitaan. Tottahan tämä on, sitä en halua enkä mitenkään yritä kiistää, mutta nykyaikana on mielestäni unohtunut eräs tärkeä asia: lapsella on oikeus saada myös huolenpitoa osakseen, ja huolenpito ei ole pelkkää oikeuksien luettelua lapselle. Huolenpitoon ja kasvatukseen kuuluu myös ajatus vastuusta, niin itseään kuin muita kohtaan. Lapsen kuuluu saada osakseen myötätuntoa, jotta oppii osoittamaan sitä myös muita kohtaan, mutta on kai ihmistaimelle annettava edes jokin käsitys oikeasta ja väärästä. Voiko sellainen ihminen, jolla on mielestään pelkkiä oikeuksia, koskaan edes kuvitella tekevänsä itse mitään väärin?
Voitte heitellä minua vanhoilla juoksukengillä tai parasta ennen -päiväyksen ohittaneilla geeleillä, mutta minun mielestäni ihmisolennon tulee kyetä tuntemaan myös häpeää ja katumusta, siinä kuin onnea ja tyytyväisyyttä tai mitä tahansa myönteistä elämällä on tarjottavanaan.
Voisin kirjoitella tästä pitkään ja mieli tekisi myös ilmaista itseäni eräälle suuresti ihailemalleni juoksijalle luonteenomaisin, voimakkain äänenpainoin ja sanavalinnoin, mutta tyydyn vain toteamaan, että lastenkasvatus on PERKELEEN paljon vaikeampaa kuin nuo poliitikot näyttävät luulevan, ja että lasten oikeuksilla ei JUMALAUTA saa tehdä minkäänlaista politiikkaa eikä kirkastaa omaa kuvaansa oikeuksien puolestapuhujana. Oikeus rakkauteen ja välittämiseen, mihin kuuluu myös rajojen asettaminen ja tunnistaminen sekä velvollisuus huolehtia yhtä hyvin itsestä kuin muista, ON jokaisen ihmisen perusoikeus, ja se EI OLE sama asia kuin oikeus ajaa ilman kypärää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.