Enhän malttanutkaan kokonaan sohvakinkuksi heittäytyä joulusta huolimatta. Paloheinän maratonille oli eilen lauantaina päästävä, ja oikein luksusreissu siitä tulikin, kun sain hyvän juoksutoverin matkaan mukaan. Kiitos vielä kerran seurasta Peppi! Sää oli mitä parhain, tyyni ja aurinkoinen, ja maraton taittui mukavia jutustellessa rauhalliseen tahtiin kerrassaan miellyttävissä tunnelmissa.
Tavoitteena oli noin viiden tunnin loppuaika, joka toteutuikin. Palautuminen on edistynyt hyvin, eli ilmeisesti olen jo muutaman viikon takaisesta Espoon keikasta toipunut riittävästi. Jalat ovat tämänpäiväisen pitkähkön kävelyn jäljiltä vetreän tuntuiset ja muukin kroppa normaalin oloinen. Ainoa harmi ja huolenaihe eilisessä juoksussa oli loppupuolella keuhkoputkissa tuntunut kipu, joka onneksi hellitti pienten kävelypätkien jälkeen. Lisäksi koko ylävartaloni tuntui olevan sataprosenttisen jumissa, käsivarsiani suorastaan särki juoksun loppuvaiheessa. Olin jo varma, että olen saamassa kunnon jouluflunssan, mutta ainakaan tänään ei mitään taudintapaista ole ilmaantunut. Lienevätkö nuo tuntemukset sitten olleet jotain jälkimaininkeja.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.