Pakanamaan karttaa olisi helpompi selata kuin niitä prosesseja jotka ovat käynnissä Kaappimaratoonarin kropassa viimeisimpien hurvittelujensa jälkeen. 

Aloitetaan varpaista. Kaihertavista säryistä huolimatta mikään ei näytä menneen lopullisesti rikki. Molemmissa pikkuvarpaissa on rakot, joita olen parannellut menestyksekkäästi rakkolaastarin ja suihkuttelujen avulla. Ehdin jo pelätä, että kakkosvarpaissani olisi jotain pahempaa, murtumaa tms, mutta nähtävästi ei sittenkään vaan kyse oli vain normaalista rasitussärystä. Vaihdoin kisan aikana kenkiä useaan otteeseen, ja luulenpa, että se oli ihan hyvä ratkaisu. Jalkaterien turvotus on myös jo hellittämässä. Työpäivän jälkeen ne ovat hieman paisuneet, mutta kotona olen nostanut jalat ylös ja se on auttanut.

Säärten, pohkeiden ja reisien tilanne on myös paranemaan päin. Jalkoihin on kauttaaltaan kertynyt nestettä, mikä lienee elimistön normaali puolustautumisreaktio. Pikku hiljaa tilanne tasoittuu. Lonkka aristaa yhä, samoin polven tienoilla kipunoi kävellessä, eli kisaa edeltäneet vaivat ovat toistaiseksi palanneet. Toivon hartaasti, ettei bursiitti ole leimahtanut uudestaan. Pidän vielä juhannuksen yli juoksutaukoa ja katson mitä vaikutusta sillä on.

Vatsaongelmia on. Niitä on seurattava tarkkaan. Yritän parannella tilannetta ruokavalion avulla. Ensi viikon aikana pitäisi jotain kehitystä parempaan näkyä tai muuten on käytävä lääkärin juttusilla. Sydän ja muu hermosto näyttäisivät toimivan normaalisti. 

Pää on vielä tukevasti sekaisin, väsymys painaa ja ajatuksia on vaikeata pitää koossa. Tuntuu kuin kaikki tavarat olisivat kateissa, kulkuväylät tukossa ja muut ihmiset tasaisesti raivon partaalla, kun itsellä on vain hämmentynyt ja raukean tylsistynyt olo, joka äkkiä vaihtuu uneliaisuudeksi tai ärtyisyydeksi. Arkiset puuhat ja säännöllinen päivärytmi kuitenkin pitävät elämänlangat järjestyksessä ja tuottavat turvallisuuden tunnetta. Monesti silti havahdun yhtäkkiä todellisuuteen, istuttuani ties kuinka kauan tuijottamassa tyhjyyteen, samalla kun päässä pyörii aivan toinen filmi kuin pitäisi. Mutta tämäkin korjautuu aikanaan. Toivottavasti seuraavaan kisaan mennessä...