Uusi vuosi alkaa synkissä merkeissä juoksuharrastuksen kannalta. Edelleen oireilevat lonkat (siis nyt molemmat) eivät ole suoneet minulle enää yhtään juoksuaskelta, eikä kävelykään hyvältä tunnu. Maanantaina aloitin tulehduskipulääkekuurin ja katson mihin se johtaa yhdessä ns. aktiivilevon kanssa. 

Ajauduin ammentamaan tietoa internetin loputtoman viisaasta lääkärikirjasta ja epäilykseni bursiitin suhteen vahvistuivat. Tätä tautiahan olen jo kerran potenut pari vuotta sitten ja oireet ovat nyt äärimmäisen samankaltaiset.

Hoitokeinoiksi neuvotaan mm. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecimissä "tauko liikunnassa ja muutos rasituksessa, joka on ongelman aiheuttanut. Lievissä tapauksissa tämä, paikallinen kylmähoito ja tulehduskipulääke 10-14 vuorokauden kuurina suun kautta tai geelinä on riittävä. Jos lonkan alueella esiintyy pehmytosakireyksiä, fysioterapeutin toteuttama lonkan pehmytkudosten venyttely ja niiden joustavuutta ja venyvyyttä lisäävä potilaan toteuttama harjoittelu on tarpeellista."

Lisäksi (eli jos ns. sauna, terva ja viina eivät auta) "kovin kivuliaassa bursiitissa tai insertiitissa edellä mainitut hoitotoimet eivät yleensä riitä. Tehokkain hoito on paikallinen ruiske. Limapussiin tai lihaksen kiinnityskohtaan ruiskutetaan 1 ml glukokortikoidisuspensiota (metyylipredinisolonia 40 mg/ml tai beetametasoniasetaattia 3 mg/ml + beetametasonidinatriumfosfaattia 3 mg/ml) ja 2-3 ml lyhytvaikutteista puudutetta (esim. lidokaiinia 10 mg/ml). Limapussit ovat syvällä, ja neulan pituus on valittava potilaan ruumiinrakenteen ja ravitsemustilan mukaan. Yleensä sopiva pituus on 4-8 cm. Tavoiteltuun kohteeseen pääsee tarkimmin kaikukuvausohjauksessa, jota kannattaa käyttää varsinkin iliopsoasbursiittia hoidettaessa. Trokanter- ja istuinkyhmybursiitissa huolellinen palpaatio riittää yleensä. Lääke on ruiskutettava tarpeeksi syvälle siten, että neulalla päästään luukontaktiin, josta neulaa vedetään 3-5 mm ulospäin ennen lääkkeen ruiskutusta. Syvälle mentäessä kannattaa käyttää 3-4 ml puudutetta, jolloin päästään melkein kivuttomaan ruiskutukseen. Hermovauriot on vältettävissä anatomian hyvällä tuntemuksella ja huolellisella ruiskutustekniikalla." (kursivointi kirjoittajan)

Voipi olla, että jätän tämän viimeksi mainitun vaihtoehdon käyttämättä... tai ainakin yritän sitoa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei moista tarvitse edes harkita. 

Ja onhan toki mahdollista, että poden jotain aivan muuta. 

Diagnoosi olisi kaiketi mahdollista saada ottamalla tarvittavat kuvat tarvittavista kehoni osista. Magneettikuvaus on kuitenkin niin kallis toimenpide, etten ainakaan nyt heti alkuvuodesta kykene kustantamaan sitä. Muistaakseni pari vuotta sitten lantion alueen kuvat maksoivat noin 400 euroa. Hoitokeinot voivat sitä paitsi kuvienkin perusteella olla samat, joita nyt yritän. 

Häirikön virkaan on joka tapauksessa ehdolla myös SI-nivel. Kyseinen vaiva lienee varsin tavallinen juoksuharrastajilla. Ja onhan toki mahdollista, että poden jotain aivan muuta tietä syntynyttä vaivaa. Elämää on muuallakin kuin juoksubaanoilla. Voihan olla, että jo parin vuosikymmenen mittainen istumatyöura on alkanut aiheuttaa ikävyyksiä. Tai ehkä syksyn aikana uutterasti harjoittelemani lihaskuntotreeni on mennyt jollain tavalla pieleen. Kenties entiset vaivat aiheuttavat uusia: " Lonkan nivelrikosta tai lanneselkäkivusta johtuva biomekaaninen muutos liikkumisessa saattaa aiheuttaa sarvennoisen kipua ja bursiitin." Vaihtoehdoista ei todellakaan ole pulaa. 

Ensi viikolla pääsen taas saliharjoittelun pariin. Liennytän liikkumisen himoani siihen asti kotiin hankkimani kahden kahvakuulan avulla ja värvään perheen miesjäsenet kantamaan kuntopyöräni takaisin olohuoneeseen. Vältän kyykkyjen ym lonkan aluetta rasittavien liikkeiden tekemistä ja hyppelyä myös ohjatussa treenissä. Popsin nuo särkylääkkeet 10 päivän ajan. Katsotaan miten pitkälle näillä eväillä on mahdollista päästä.