Talvi on suonut  meille ihmisille iloksi kauneimpia piirteitään viime aikoina. Synkimmät ja ankeimmatkin kadunpätkät ovat ainakin tilapäisesti muuttuneet karamellikuorrutetuiksi satumaisiksi kujiksi, joita pitkin on ollut lystiä taapertaa. Lämpötila on noussut Helsingin seudulla parin pakkasasteen tuntumaan, eikä ulkoillessa enää tarvitse pelätä saavansa paleltumia poskiinsa.

Maanantai-iltana pääsin lähtemään ulos vasta iltayhdeksän tienoilla. Suuntasin tossujen kärjet kohti T0:aa, mutta ilma tuntui niin leppeältä, taivas oli niin samettinen ja lumi niin aavemaisen kiehtovaa kaikkialla, että käännyin kuin huomaamattani T1:lle. Johtuisiko sään lauhtumisesta, mutta juoksu kulki kohtalaisen hyvin. Ilma tuntui hyvältä hengittää ja jalat vetivät omia aikojaan. Kiersin tuon 12,3 km:n reitin noin tunnissa ja vartissa.

Tiistaina aamulla väsytti ankarasti, arvatenkin sen takia, etten maanantain myöhäisen lenkin jälkeen saanut oikein unenpäästä kiinni. Niinpä luovuin suosiolla suunnitelmasta juosta töihin. Illalla sain lenkkiseuraa Santasta, jonka kanssa sauvakävelimme puolentoista tunnin verran Vantaan rantojen tuntumassa talvea ihaillen. Juttua riitti myös. Kiitokset lenkkiseurasta Santalle!

Tänään taas onnistuin nukkumaan pommiin, eikä aamulenkkiin jäänyt aikaa siitä syystä. Illalla otan menetetyt takaisin.

Torstaina saatan pistäytyä pitkästä aikaa salilla, mikäli saan aikataulut mitenkään sopimaan.