Käytin päivän viimeiset viisi minuuttia työaikaa kartan tutkimiseen. Oli löydettävä päivän haastelenkille sopiva kohde, mieluiten jostain matkan varrelta. Katseeni osui Vipusentiehen, joka sijaitsee läntisessä Käpylässä, alueella, jota rajaavat etelässä Koskelantie, idässä Mäkelänkatu ja pohjoisessa Louhenpuisto ja lännessä päärata.
Työpaikkani suunnasta Käpylään pääsee kätevästi jalkaisin ensin Keskustabaanaa ja sitten pääradan vartta pitkin. Keskustabaana päättyy Mechelininkadun alkupäähän, vanhan Marian sairaalan lähistölle. Baana on rakennettu Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliseen kuiluun. Siellä kulki aikoinaan Helsingin satamarata.
Töölönlahden rantaan päästyäni pysähdyin hetkeksi katselemaan silkkiuikkua, joka oli pesänrakennuspuuhissa melkoisen lähellä rantaviivaa. Uikku sukelteli ja kaivoi lahden pohjasta erilaisia aineksia, jotka sijoitteli huolellisesti nokallaan kaislapedillä lepäävän pesän vahvistukseksi. Uikku teki työtään yksin, välillä äännellen kutsuvasti. Arvelin, että sillä oli kumppani jossain lähettyvillä, ja että sen päämääränä oli saada tämän kiinnostus heräämään pesimäpuuhia kohtaan. Asetuin hetkeksi oikein seuraamaan, miten käy. Ilmestyykö kumppani? Uikku pysähtyi ajoittain katselemaan ja kuulostelemaan ympärilleen.
Uikun kärsivällisyys oli suurempi. Sinne se jäi väsymättömästi huolittelemaan rakennelmaansa, kajauttelemaan kutsuhuutojaan ja odottelemaan puolison saapumista, kun taas minä lähdin jatkamaan matkaani kohti pääradan varrella kulkevaa kevyenliikenteenväylää.
Mietin kävellessäni, viittaako Vipusentien nimi Antero Vipuseen, tuohon myyttiseen kansanrunojen hahmoon, maan alla makaavaan tietäjään ja jättiläiseen, ansastajaan. Loogista tämä olisi, koska naapurikatukin on saanut nimensä Ilmattaren mukaan. Ja onhan siellä Louhenpuistokin.
Vaikka olen jo vuosikymmenet kulkenut lähes päivittäin tämän alueen ohi työmatkalaisena, en ole oikeastaan koskaan käynyt siellä. Muutaman kerran olen oikaissut sieltä kaatosateessa, tai tulipalopakkasen tai helteen uuvuttamana, kun olen halunnut päästä nopeasti Pasilasta Pohjolantien alkuun. Mutta noissa tilanteissa ei yleensä tarkkailla ympäristöä enempää, kuin on välttämätöntä.
Kuten Puu-Käpylän ilmeeseen kuuluu, Vipusentie on varsin idyllinen, vanhojen puutalojen ja puutarhojen reunustama, mutta ehkä hieman tavanomaista leveämpi väylä. Vipusentiellä sijaitsee myös legendaarinen Käpylän Työväentalo.
Hieman erikoista on, että läntisen Käpylän omaleimainen, väljään rakentamiseen perustuva arkkitehtoninen ilme on asemakaavalla suojattu. Alueella asuu ilmeisesti keskimääräistä varakkaampaa väkeä. Yleisesti Käpylän ja Kumpulan kaupunginosissa on pidetty vallitsevana edistyksellistä, vihreää ja vasemmistolaista, luonnon ja tasa-arvon puolesta taistelevaa ideologiaa, mutta ainakin tänään läntisen Käpylän hulppeiden omakotitalojen pihoilla seisoi varsin yleisesti kaksikin henkilöautoa. Business-henkisesti pukeutuneita ihmisiä palaili töistä koteihinsa, eikä heistä yksikään saapunut ratikalla. Eikä polkupyörällä, vaikka Pohjois-Baana kulkee kivenheiton päässä. Minä tallustelin jalkakäytävää pitkin kymmenvuotispäivänsä jo aikoja sitten viettäneissä ulkoilutamineissani ja tunsin itseni köyhäksi ja rähjäiseksi, mitä tietenkin myös olen. Vastaantuleva labradorinnoutaja nuuskaisi minua ihmeissään.
Ei ihme, että alueen asukkaat niin kiivaasti ovat puolustaneet - ja edelleen puolustavat - kotiseutunsa säilyttämistä sellaisena kuin se on. Siitä huolimatta, että huomattavan väljästi rakennetulle alueelle ehkä mahtuisi muutama tornitalo tai kenties hotellikin, jos vaikka resuisimmasta päästä lähdettäisiin purkamaan vanhimpia puutaloja, joiden käyttöikä saattaa olla jo lopuillaan.
Läntisen Käpylän tunnettu maamerkki on Käärmetalo, joka luikertelee Mäkelänkadun suuntaisena sen loppupäässä, juuri ennen Tuusulantien alkua. Olympiavuonna valmistunut rakennus oli aikojen saatossa pahasti rapistunut, jopa asumiskelvoton, mutta nyt peruskorjattu. Uskoisin, että sekin on tunnearvonsa puolesta korkeatasoinen asuinpaikka, ja arkkitehtuurinsa puolesta toki ainutlaatuinen. Peruskorjauskustannusten arveltiin noin vuosi sitten kohoavan n. 3800 euroon neliömetriltä. Korjauksen kustannukset koituvat Helsingin kaupungin asuntojen eli Hekan vuokratalojen asukkaiden maksettavaksi. Hekan hallituksen puheenjohtajan mielestä Käärmetalo voisi toimia "esikuvana kaupunkibulevardien varrelle rakentamisessa", vaikka se lienee rakennustekniikkansa puolesta melko vanhentunut. Tosin noita kaupunkibulevardejakaan ei ole saatu lupaa rakentaa, ainakaan alkuperäisen suunnitelman mukaisessa laajuudessa, vaan lupahakemukset hylättiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Silti tässä kaupungissa on katsottu aiheelliseksi surutta purkaa vimmaisen uudisrakentamisen ja raideliikenteen laajentamisen tieltä paljon parempikuntoisiakin asuintaloja, ihmisten koteja, joiden ei kai sitten haluta tai katsota enää kykenevän "luomaan nahkaansa".
Päivän haastelenkkiin kului aikaa hyvinkin pari tuntia kaikkine pysähtelyineen ja ihmettelyineen. Voi olla, että tulevana pääsiäisviikonloppuna koluan vielä muutaman kadunpätkän - jos vain nyt kovin suotuisalta vaikuttava sääennuste pitää kutinsa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.