Maisema hehkui ilta-auringossa ruskaa niin houkuttelevasti, että kotiin tultuani laitoin ruoat uuniin kypsymään, vaihdoin lenkkikamppeet ja lähdin koettelemaan kurkun kestävyyttä metsälenkille.

Tuuli oli kylmä ja jouduinkin pian huomaamaan, että olin liian vähissä vaatteissa liikkeellä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut juosta kuin lyhyt pyrähdys, korkeintaan puolitunteroinen, joten päätin ottaa riskin ja jatkoin matkaa. Hölkkäsin metsälenkin todellista mukavuusvyöhykevauhtia kahteen kertaan läpi. Kylmä ilma kirveli hiukan kurkussa, mutta muuten kunto tuntui kestävän erinomaisesti kevyttä ulkoiluliikuntaa. Sen verran viileätä oli, että hiki ei tahtonut nousta pintaan ennen kuin vasta toisella kierroksella. Tai sitten kroppani kaipaa vielä lisää herättelyä. Runsaan viikon pötköttely seisauttaa veret ja aineenvaihdunnan tehokkaasti.

Joka tapauksessa rohkaiseva pyrähdys se oli, varovainen ja hiljainen, mutta silti sopiva. Huomenna lähden uudelleen ulos ja varaan vähän paksumpaa vällyä ylleni. Sali on syyslomalla, joten lihaskuntoilu jatkuu vasta ensi viikolla.