Kulunut viikko meni suurin piirtein samoin kuin edellinen viikko.

Jos joku uskollisista lukijoistani on kummastellut päivitysteni harventuneen, syynä on yksinkertaisesti se, että minulla on entistä harvemmin käytössäni tietokone. Sanottavaa ja kerrottavaa tietenkin olisi, mutta yritän myös ajatella paitsi kirjoitusteni vähäistä kirjallista arvoa myös säästää lukijoideni pitkästymisen sietokykyä. Niin uuvuttavan yksitoikkoista raahustamista ovat treenini olleet, mutta toivottavasti kevään edetessä kaikki muuttuu vähitellen parempaan päin.

Tiestö on ilahduttavan hyvin vapautunut talven kurimuksesta, ainakin vilkkaimmilla väylillä. Viime päivien sateet ja tämän viikonlopun (ainakin luvattu) auringonpaiste edistänevät asiaa vielä reippaasti. Kunpa kuntoni olisi yhtä loistava kuin keli. Hieman ahtaalta on yhä olo tuntunut, etenkin aamuisin, mutta silti vointi on parempi kuin kertaakaan tänä vuonna. Uusi lääkäriaika odottaa vasta vapun jälkeen, mutta mihinkäs tässä kiire olisi.