Viimeinen lenkki ennen ultraviikonloppua. Pakkasta oli nelisentoista astetta, joten puin ylleni "täysvarustuksen". Pään, kasvojen, kaulan ja niskan suojaksi vedin lisäksi uusimman hankintani, silkkihupun. Se on silkistä valmistettu musta kypärämyssy, jonka saa halutessaan vedetyksi koko kasvojen suojaksi siten, että vain silmät jäävät näkyviin. Silkkihän on mitä parhain materiaali melkein kelillä kuin kelillä - se lämmittää ja hengittää.
Läksin matkaan tarkoituksenani kiertää lenkki äärirauhallista vauhtia, jotta jalat taas tottuisivat ultramenoon. Aluksi kaikki sujui niin kuin piti, mutta noin kolmen vartin juoksemisen jälkeen huomasin eteneväni vähemmän suunniteltua vauhtia. Olin säätänyt radion Suomipopin taajuudelle. No mikäpäs siinä toisaalta, kun kerran jalat kestivät eikä kylmäkään haitannut. Musiikki rytmitti sopivasti, ja juoksentelin T2:n loppuun reippaankeveällä askelella. Keskivauhdiksi laskin kotona noin 6.50/km.
Tapanilan aseman lähellä sijaitsevan R-kioskin kohdalla lenkkini keskeytyi toviksi. Kioskin oven viereen oli kytketty koira, bokseri, joka näytti palelevan tosissaan. Se suorastaan tärisi ja vapisi niin kovasti että sen oli vaikeata pysyä pystyssä, sen häntä oli kiertynyt peräpään suojaksi ja se katsoi minua säikkyen mutta samalla anoen. Näytti siltä että se oli ollut siinä tilassa jo pitkään. En voinut muuta kuin pysähtyä. Menin sisään kioskiin ja huutelin, että täällä ulkona oleva koira palelee kovasti, onko omistaja lähimailla. Kassajonossa seisova mies kohotti kättään ja nyökkäsi minulle ja sanoi tulevansa heti. Tuli helpottunut olo. Vaikka minulla ei enää ole omaa koiraa, olen yhä sen verran koiraihminen, että ahdistun aina jos näen pakkasilla ulos jätetyn tai kesäkuumalla autossa läähättävän koiran. Kaikki koirat eivät kärsi kylmästä, mutta kuumuutta ei monikaan elävä kestä kovin pitkään.
Huomenissa saan koetella omaa kylmänsietokykyäni, kun tahkoan taas Pohjoisrantaa Hassen maratonilla. Pakkasta ei ole luvassa paljon mutta tuuli voi olla pureva. Myöhemmin illalla, puolenyön aikaan, pääsen koettelemaan kaikkia muitakin sietokykyjäni, kun pieni kotirataultraseurueemme starttaa 50 km:n yöjuoksulle. Reitillä on mittaa kokonainen kilometri.
Toisin sanoen viikonlopulle on luvassa yhteensä yli 90 km lenkkeilyä. Saa nähdä kuinka ämmän käy.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.