Jälkipolvia varten kirjailen tähän joitakin olotiloja, tuntemuksia ja arvioita elämäni toisen 48 tunnin ultramaratonin alla.
Aloitetaan miinuksista.
Tärkein elementti eli alaraajasto on yksi kaihertava ongelma tällä hetkellä.
Suurin huoli väijyy oikean jalan pohkeen/polven tienoilla. Kipuilu on peräisin Hiekkaharjun kisan ajoilta ja poistui välillä, mutta on palannut vaihtelevasti takaisin. En tiedä, onko kyse ns. juoksijan polvesta, IT-jänteen kiristymisestä vaiko kenties joidenkin pohkeen lihasten kiinnityskohtien tulehduksesta ja kipeytymisestä. Joka tapauksessa rasitusvamma on tuloillaan tai jo olemassa. Hoitona on nyt lepoa, jumppailua ja venyttelyä. Vihlovan kivun poistoon ibuprofeenia ja kylmä-lämmin-vuorotteluhoitoa eri muodoissaan. Myös lonkan tienoilla on lievää kipuilua, mutta tämä voi liittyä polven/pohkeen ongelmiin. Eräs epäilyksenalainen tämän vaivan synnyssä on myös Ponnenjärven kisareitin kalteva tiestö.
Vasen jalkakaan ei ole säilynyt osumitta. Vasemman jalkaterän pikkuvarpaiden alapuolella päkiässä tuntuu kirvelevää kipua kävellessä. Tuntuu kuin päkiän sisällä olisi turvotusta. Kylmähoidolla ja levossa tämä tunne poistuu. Olen epäillyt jopa marssimurtumaa, mutta sen tuottama kipu olisi kovempi.
Toinen tärkeä elementti eli päänsisus on myös enimmäkseen viimeistelyä vailla. Kiirettä pitää nähtävästi aivan viime minuuteille asti. Mutta tämähän ei ole mikään uusi asia. En muista, että olisin koskaan päässyt valmistautumaan kisaan arkihuolista vapautuneena. Kieltämättä melkoinen määrä energiaa säästyisi ultramaratonille, jos henkinen lataus olisi vahvin mahdollinen. Nyt ultrareissu ja kisapaineet on painettava taka-alalle muiden paineiden vaatiessa enemmän huomiota, eikä siinä mitään, tärkeysjärjestys on asioilla tietenkin oltava.
Monesti olen saanut tässä kohtaa kommentin, että eikö ei ole vain hyvä, että kisareissua ei ajattele niin paljon. Minusta se ei ole pelkästään hyvä asia, vaan itse mielelläni teen mielikuvaharjoituksia ja valmistaudun sillä tavalla pitämään itseni koossa väistämättömästi eteen tulevina rankkoina hetkinä. Mielikuvaharjoittelu vaatii aikaa, jolloin muut asiat eivät paina mieltä. Onneksi olen kehittynyt jopa taitavaksi löytämään näitä hetkiä, esim. lenkkeillessä tai työn ja kodin välisten matkojen aikana, tai myöhään illalla, kun tulee tilaisuus olla hetken aikaa yksikseen muuten vain. Silloin voi muun maailman työntää hetkeksi sivuun ja keskittyä juoksuajatuksiinsa. Laatu voi korvata määrän myös tässä asiassa, eli pitkiä matkoja voi mielessään tehdä vaikka kymmenessä minuutissa jos ajatukset saavat rientää kahleitta.
Plussat, eli ne hauskimmat ja onnistuneimmat asiat ovat ainakin se, että olen saanut harjoitella koko talven ja suurimman osan kevättä ilman vaivoja ja ongelmia, jollei talven sääolosuhteita lasketa ongelmaksi. Pakkaskelit veivät toisinaan turhan paljon energiaa, ja tämä saattoi näkyä treenikertojen määrässä. Mutta kaikki liikunta ja ulkoilu on toisaalta tyhjää parempi. Niinpä arvelisin, että peruskestävyyteni on nyt melko hyvällä tasolla. Lähden siinä mielessä luottavaisin mielin matkaan, että jos vain maltan noudattaa Erittäin Salaista Vauhdinjakosuunnitelmaani ja noudattaa itselleni asettamiani rajoituksia (ja toisaalta vaatimuksia), tulosparannus on tosiasia. Maaliskuusta toukokuun puoliväliin asti treenit sujuivat oikein hyvin ja sain kasaan mielestäni riittävän monipuolista ja sopivasti haastavaa harjoittelua. Ponnenjärven jälkeinen pakollinen lepo- ja keventelyvaihe ei luultavasti vienyt tehoja sen paremmin kuin virettäkään. Pahiten on näitä häirinnyt parin viime viikon aikaiset jalkaongelmat ja alituinen kiire. Kunhan olen toennut Bornholmista, lienee paras ryhtyä tekemään asioille jotakin, jotta kiireisyys ja stressi helpottaisivat pysyvästi. Nyt ei niin mittavaan strategiseen manööveriin riitä voimia eikä aikaa!
Mutta kuten aina, 48 tuntiin mahtuu muuttujia enemmän kuin tunteja, ja kisan aikana on pystyttävä mukautumaan siihen, mitä kisa tuo tullessaan. Päätavoitteeni on mahdollisimman tasapainoinen ja onnistumisen tunteita tuottava ultramaratonsuoritus, omalla tasollani. Kilometritavoite on yksistään toissijainen tavoite. Kotiin kisapaikalta olisi myös päästävä omin jaloin ja perhe voitava kohdata edes jonkinlaisissa sielun ja ruumiin voimissa.
Yksi ongelma, joka on nyt keventelyn ja juoksutauon myötä helpottamassa, on vatsaosaston toiminta. Runsas harjoittelu ärsyttää repaleista putkistoani ja epäilenkin, että siinä on ollut osasyy myös huonoon nesteiden imeytymiseen ja elimistön kuivumiseen, joka on häirinnyt oloani aika ajoin. Vi-Sibliniä kuluu jo melkoisia määriä. Olen ollut alituiseen melko janoinen ja tietenkin myös nälkäinen kevään aikana. Kävin hiljattain otattamassa strategiset mittani laboratoriossa. Ehkä niiden tuloksista voi löytyä myös jotain syytä tähän. Pahin, muttei valitettavasti mahdottomin vaihtoehto olisi, että verensokereissani olisi jotain ongelmaa. Joka tapauksessa vatsaosasto on yksi ultrailijan tärkeimmistä elimistä ja sen toiminta olisi hyvä saada vakautetuksi jo hyvissä ajoin ennen starttia.
Toivon hartaasti, että siitepölykausi on jo ohi Bornholmin saarella kisaan mennessä. Olen aiempina vuosina saanut runsaasti oireita niinä keväinä, kun lepän siitepölyä on ollut runsaasti ilmassa. Tänä keväänä tuntuu, että reagoin voimakkaasti myös koivun siitepölyyn. Olen käyttänyt tarpeen mukaan lääkärin määräämää vahvempaakin allergialääkettä kuin mitä apteekista saa ilman reseptiä. Noiden lääkkeiden käyttö tosin vie minulta yöunet, joten turvaudun niihin vain äärimmäisessä hädässä. Ensi kevääksi täytynee etsiä jokin toinen vaihtoehto.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.