Rajansa kaikella ja kaikki myös loppuu aikanaan. Huomenissa on vuorossa paluu töihin ynnä muihin normaaleihin arkikuvioihin.  Mieluustihan tätä vapaata olisin vaikkapa viikon verran viettänyt, mutta toisaalta hyvä lopettaa silloin, kun vielä on hauskaa. 

Viikonloppu sujui juhlajärjestelyjen parissa, joten suuria matkakertomuksia ei tällä kertaa ole kerrottavana.  Melkoinen ruoanlaitto- ja leivontaurakka tuli kuitenkin lähes kommelluksitta loppuun saatetuksi.  Sää oli kesäisen lämmin, jopa helteinen, eikä siten ihmeemmin suosinut uunin ja hellan äärellä huhkimista, mutta kutsut oli lähetetty, joten pötyä oli saatava pöytään lähemmäs parillekymmenelle juhlavieraalle. Kyseessä oli siis jälkikasvun perinteiset kaksoissynttärijuhlat.  Lapsukaisten ikäeroa kun on melko täsmälleen kaksi vuotta, joten ovat poloiset joutuneet jakamaan juhlakaluna olemisen ilon pienestä pitäen. Toisaalta taas olisi kieltämättä vähän hoopoa kutsua samat ihmiset kahteen melko samankaltaiseen juhlaan lyhyen ajan sisällä.

Töihin paluun hyvä puoli on, että  lenkkeilyyn tulee väistämättä lisää säännöllisyyttä. Työmatkalenkkeily on osoittautunut minulle tehokkaimmaksi tavaksi synkronoida liikunta osaksi arki- ja työrutiineja ja nuo rutiinit menevät loman alkaessa joksikin aikaa hieman sekaisin. Tai sitten en vain osaa organisoida vapaa-aikaa kyllin tehokkaasti. Tulevan parin kuukauden aikana liikuntaan kuluukin enemmän aikaa kuin tavallisesti, koska aion tosissani treenata kävelyä Sytkyä varten. Mitkään 10 tai 15 kilometrin kävelyt eivät pelkästään riitä, vaan on tehtävä useamman tunnin yhtäjaksoisia rupeamia, jotta jalat ja keho sekä tärkeimpänä mieli harjaantuisivat tulevaan koitokseen oikealla tavalla. Lisäksi pyrin treenaamaan pimeän aikana liikkumista ja tähänhän tarjoutuu syyspäivien lyhetessä aina vain paremmat mahdollisuudet. Ainakin yhden yölenkin aion myös mahduttaa johonkin sopivaan ajankohtaan.

Sytky-treeni voi olla siinä mielessä siunauksellista, että se on mahdollisesti riittävän kevyttä ja määrällisesti runsasta, jotta pystyn täyttämään syksyn tärkeät tavoitteet, jotka siis ovat elopainon saattaminen laskusuhdanteelle ja kestävyyskunnon kääntäminen noususuhdanteelle. Haaveissa on edelleen päästä pitkille ultrille jo ensi vuonna. Missä, miten ja milloin se taas tapahtuisi, selviää myöhemmin.  Salaisuuksista ei todellakaan ole kyse, vaan en itsekään vielä tiedä, mihin rahkeet mahtaisivat riittää. Sytky on tietenkin niinikään ultratapahtuma sanan parhaassa merkityksessä ja on loistava tilaisuus testata, mitä kroppa siinä vaiheessa kestää.