Rankka reissu.
Vakaa aikeeni oli juosta kevään toinen Hassen maratooni kevyttä retkeilyvauhtia, mutta aina niin oikukas sää päätti puolestani toisin. Reipas etelänpuoleinen puhuri painoi vastaan Pohjoisrannassa niin, että minkäänlainen vauhdin tarkkailu tai ylläpito ei tullut kysymykseenkään. Oli työn ja tuskan takana pysyä edes oikeassa suunnassa, kun hartiat kyyryssä sinnittelin eteenpäin, pää milloin mihinkin suuntaan kenossa. Voimia siinä kului, vaikka paluumatkalla tuuli lennätti uupunutta juoksijaraukkaa kuin litran mittaa. Välillä taivaalta ruikki päin naamaa vettä tai jäätävää tihkua, kuin kostoksi jostain vanhasta synnistä. Jaksoin silti juosta tuon etapin aina seitsemännelle kierrokselle saakka.
Sää ei kuitenkaan ollut kamalan kylmä. Silkkihupun sain suosiolla jättää pukuhuoneeseen, käsineet hylkäsin parin kierroksen jälkeen. Pipon pidin päässä mutta nostin sen reunat niin että niskan kautta tuli vähän viilennystä kehoon. Vastatuuliosuuksilla tuli nimittäin aikamoinen hiki. Aluksi ajattelin, että olin ylipukeutunut, mutta - kuten aina - matkan loppua kohden väsyminen ja energioiden hupeneminen tekivät tehtävänsä ja olin lopulta tosi tyytyväinen että olin vetänyt sen välipaidankin ylleni.
Kierrokset kertyivät vääjäämättä. Matkanteko tuntui raskaalta ja voimat hupenivat, mutta olin innoissani. Toisinaan on tosi hauskaa taistella luonnonvoimia vastaan. Olin silti hyvin iloinen, kun seitsemännella kierroksella hanna liittyi seuraani. Hän oli nopeampana ottanut minut kiinni (kuten oli juoksun aluksi sovittu) ja taitoimme yhtä matkaa kaksi seuraavaa kierrosta, joiden jälkeen jatkoin vielä yksinäni viimeisen kierrokseni. Totesimme, että tällä säällä ei ennätysaikoja hätyytellä, ja pistimme pahimpien puuskien aikana kävelyksi Pohjoisrannassa. Kiitos vielä kerran matkaseurasta, hanna!
Hölkkäsin maaliin tuulen siivittämänä ja pysäytin kellon ajassa 4:43.22. Sykkeet olivat huikeat 156/189(!!!). Pari kertaa satuin vilkaisemaan sykemittaria matkan aikana, kun lukemat olivat todella korkeat, välillä 175 - 180, vaikka lähistöllä ei ollut mitään minkä pitäisi kaiken järjen mukaan aiheuttaa häiriöitä mittarissa, ja vaikka vauhtini ei ollut mikään ihmeellinen. Kävelin sitä paitsi melkein aina sillan ylämäet. Ehkä sydämeni paukutti sitten noin älyttömän tiuhaan. Ihmettelen kuitenkin kovasti lukemiani. Luulisi että tuollainen syke tuntuisi jotenkin olossa, ikäni perusteellahan minun olisi tullut varmaan edes pyörtyä tai jotain, kun syke on yli 100 % maksimisykkeestä! No, olen minä tänään ollut vähän väsynyt. Olimme iltapäivällä perheen kanssa kahden ja puolen tunnin kävelylenkillä, ja täytyy myöntää, että loppumatkasta jaloistani tuntui olevan puhti pois.
Kaloreita kului mittarin mukaan reissun päällä 2639 kappaletta (25 % fat).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.