Tarkkanäköisimmät lukijat ja kanssajuoksijat ovat kenties havainneet jo viikkoja kestäneen blogihiljaisuuden Vuodatuksessa. Syynä tähän oli laajamittainen sähkönkatko, jonka myötä koko Vuodatuksen blogipalvelu on ollut huoltotoimien alaisena jonkin aikaa. Nyt vauriot on saatu korjatuiksi ja kirjoitukset jatkuvat. Sympatiat kanssablogisteille, jotka menettivät suuren määrän valokuviaan tämän onnettoman tapahtuman seurauksena.
Kaappimaratoonarin kesä on edennyt lomaan asti. Heinäkuun kolme ensimmäistä viikkoa kuluivat tiiviisti työn touhussa. Vietin osan tästä ajasta ns. kesäleskenä muun perheen viettäessä lomaa mökkimaisemissa. Käytin ylimääräisen vapaa-ajan kohtalaisen hyvin lenkkeilyyn. Etsin ja löysin uusia työmatkareittejä syksyä varten ja lisäksi kolusin tuttuja Vantaa-joen , Haltialan ja Paloheinän baanoja. Olin budjetoinut hieman aikaa myös jokavuotista ikkunanpesu-urakkaa varten, mutta lenkkisäät olivat niin tavattoman kutsuvat ja into huipussaan, joten ikkunat saavat ikävä kyllä yhä odottaa puhdistustaan. Elämä on valintoja, ja joskus valintojen teko on paitsi nopeampaa myös helpompaa kuin joskus toiste.
Terveydentila on kohentunut hitaasti mutta varmasti. Olen vapautunut käsisuihkuriippuvaisuudesta. Voin käyttää tavallisia vaatteita. Tiettyjä iho-ongelmia on yhä, mutta niihin on hyvät voiteet olemassa. Syksyn kuntoiluja ajatellen tilanne vaikuttaa suorastaan lupaavalta.
Viime keskiviikosta asti olen saanut rymytä mökkimaisemissa vanhoja kunnon lomareittejä tutkiskellen. Heti saapumispäivänä kirmasin kahdeksisen kilometriä saunalenkkinä testatakseni, onko Kouvolantie yhtä kuuma ja rekkaralli yhtä kiivas kuin ennen. Olihan se, joten heti seuraavana päivänä oli päästävä hieman kauemmaksi.
Muutama vuosi sitten melkeinpä sattuman oikusta sekä seikkailunhalusta löysin hieman alle parikymppisen reitin, joka kulkee vain lyhyen matkaa Kouvolantietä ja suurimmaksi osaksi rauhallisia metsäautoteitä pitkin. Sää oli ehtinyt muuttua helteiseksi, joten pakkasin isoon vyölaukkuun kolme saippuapullollista vettä. Ajattelin pärjääväni jos malttaisin pitää vauhdin riittävän leppoisana. Eihän tuo määrä riittänyt alkuunkaan, joten loppumatkasta raahustin janoisena ja uupuneena etanan vauhtia. Lippiksen olin sentään älynnyt ottaa päähäni. Aurinko paahtoi aukeilla osuuksilla armottomasti.
Hyönteiselämä on entiseen tapaan vilkasta mökkiseudulla. Ympärilleni kasvoikin pian tiheä kärpästen, paarmojen, hyttysten sekä monien tunnistamatta jääneiden pörriäisten parvi. Ne eivät piitanneet vähääkään huomattavasta määrästä teho-offia, jonka olin suihkuttanut iholleni ennen lenkille lähtöä. Suurin osa niistä osasi ja myös halusi purra tai pistää. Osa puolestaan tyytyi vapaamatkustajan rooliin ja asettui lussuttamaan paitani läpi tursuavaa hikeä tai kipittelemään kutitellen ylös alas pitkin reisiäni ja käsivarsiani. Jotkut pyrkivät sinnikkäästi tunkeutumaan sieraimiini, korviini tai suuhuni. Pari seikkailijaa koki hukkumiskuoleman päädyttyään silmiini ja tultuaan huuhdelluksi kyynelnesteen mukana pois. Perhosia oli myös runsaasti, mutta sudenkorentoja ei juuri näkynyt. Viime vuonna niitä oli tavattoman paljon. Käärmeitä en nähnyt yhtään, toisin kuin viime vuonna, jolloin niitä makaili pitkin tienvarsia niin, että catwalkilla taivaltajan oli paras pysytellä tarkkana askelissaan.
Mitähän mahtoi ajatella se pahaa-aavistamaton rouva, joka oli koiranulkoilutuskävelyllään pysähtynyt poimimaan metsäautotien varresta ahomansikoita, ja jonka ohi raahustin hikeä valuvana, naama kirkkaanpunaisena ja niin tiheän, mustan ja sinisen ötökkäparven ympäröimänä, että säteilevä hymynikään ei tainnut sen läpi kajastaa. Koira, joka olemukseltaan muistutti huskya, havaitsi lähestymiseni ennen emäntäänsä ja tuijotti minua epäluuloisen oloisena, häntä kesken heilautuksen pysähtyneenä. Jatkoin kävelyä ja vältin katsomasta koiraa silmiin siltä varalta, että se olisi pahalla päällä. Kun pääsin lähemmäksi, koira alkoi tempoilla iloisena, kuin jälleennäkemisen riemun valtaamana. Rouvan katse moitti, mutta sentään hän nyökkäsi vastaukseksi ujoon tervehdykseeni. Koira kiskoi hihnaansa ja yritti nuolaista jalkaani. Varmaan haisin ihanasti kärpäsiltä.
tiistai, 31. heinäkuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.