Tätä mietin tänään polskiessani altaassa tunnin ja vartin verran. Vesijuoksu vaatii tietenkin kestävyyttä, niin henkistä kuin ruumiillista, mutta mitataanko kestävyyttä sen mukaan, kuinka pitkään pystyy tätä varsin yksitoikkoista lajia harrastamaan yhteen menoon, vaiko sen mukaan, kuka ylipäänsä jaksaa juosta pisimpään vedessä? Äkkipäätään ajatellen nämä ovat keskenään sama asia, mutta tarkemmin mietittynä eivät. Tänään onneksi onnistuin luomaan hieman vaihtelua treeniin.
Saavuimme lasten kanssa Mäkelänrinteen uintikeskukseen hieman ennen kuutta, niin että kun laskeuduin altaaseen, kello oli sopivasti minuuttia vaille. Tällä kertaa en mennyt hyppyaltaaseen koska siellä oli paljon väkeä. 25 metrin altaan laitimmainen rata oli luovutettu vesijuoksijoiden käyttöön eivätkä monetkaan olleet havainneet asiaa joten juoksutilaa riitti.
Olen Sepon kotisivujen keskustelupalstalta löytänyt oikein hyviä neuvoja vesijuoksuun. Ultrajuoksijat kertovat siellä omista harjoittelutavoistaan altaassa, ja otinkin heti opikseni. Juoksin tänään kolmella erilaisella tyylillä ja täytyy sanoa, että tunti kului altaassa nopeammin kuin koskaan aiemmin.
Ensimmäiset parikymmentä minuuttia juoksin liioitelluin liikeradoin ja (minulle) harvahkolla askeltiheydellä. Katsoin altaan viereisestä sekuntikellosta, että otin suunnilleen 60 "askelta" minuutissa. Toisen mokoman kipittelin sitten pienemmin liikkein ja tiheämmällä askelella, noin 70 per minuutti. Se olikin aikamoista vipellystä mutta sujui mainiosti, tuntui tutulta. Kolmannen parikymmenminuuttisen etenin suorin jaloin, "kuukävelynä". Viimeksi mainittu oli selvästi raskain jakso, ja jouduin pariin otteeseen vaihtamaan hetkeksi ns. tavalliseen juoksuun lepuuttaakseni reisilihaksia. Kaiken päätteeksi menin vielä vartin verran tavallista juoksua, jossa askeltiheys on viitisenkymmentä ja liikeradat niin suuria kuin luontevalta tuntuu (eli aika pieniä minun tapauksessani, nylkky kun olen).
Nyt jalka tuntuu oikein hyvältä, ei ollenkaan ylirasittuneelta mistään erityisestä kohdasta. Muutenkin rasitustaso oli tässä treenissä mukavan lempeä ja kokonaisvaltainen, tuntui koko kehon laajuudelta. Varmaan ihan toimiva pk-treeni. Lapset jaksoivat kumman hyvin odotella minua, tai oikeastaan eivät ollenkaan odotelleet vaan kävivät vain aika ajoin katsomassa vieläkö jaksan rehkiä altaassa. Alkavat varmaan tottua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.