Viime päivien lenkkikelit ovat olleet varsin vaativat. Lumimyrskyä, kovaa tuulta ja vuoron perään sohjoa ja pakkaspöperöä. Helsingin kaupungin rakennusviraston lumenaurauskalusto on ollut kovassa käytössä, mutta siltikään kaikkia väyliä ei ole kyetty pitämään hyvässä kunnossa. Lenkkeily on siis vaatinut melkoista sopeutumista.

Toisaalta - kuvatkoon sitten jotain piirteitä luonteessani, jota on monenlaisilla ilmaisuilla selitetty - kunnon lumimyräkkä on ilmastollisten haasteiden joukossa yksi niistä, joista voin harvoin kieltäytyä jos moinen osuu kohdalle.  Jos olisi valittava hellejuoksun ja talvimyrskyn välillä, valitsisin jälkimmäisen. 

Lumisella, sohjoisella ja pöperöisellä alustalla juoksu vaatii paitsi sopivaa vaatetusta myös joustavaa asennetta. 

Itse suosin tavallisia, nastattomia lenkkikenkiä. Kaupunkiolosuhteissa joutuu lähes aina taittamaan osan matkaa paljaalla asfaltilla, jolloin nastoista voi olla pelkkää haittaa. Tietenkin, jos nastoistaan haluaa syystä tai toisesta päästä eroon, kannattaa lähteä lenkille paljaalle asfalttitielle. En ole havainnut nastoista olevan suurta apua lumikeleillä. Jäisillä ja koppuraisilla keleillä ne ovat kuitenkin korvaamattomat. Jos juoksee märässä sohjosäässä lähellä autoteitä, juoksijan on varauduttava melkoisiin roiskeisiin. Siksi ei sitä uutuuttaan kimaltelevaa ykkössettiä kannata viedä neitsytmatkalle rapakelilä, vaan tyytyä arkisempiin ja kuluneempiin asuihin. Heijastinliivi on ehdoton varuste pimeällä, jos häikäisevä hymy ei esim. väsymyksen, rapaisuuden tai muun syyn takia enää onnistu.

Asenteen osalta on kyettävä unohtamaan kiire. Talvikeleillä on joustettava olosuhteiden mukaan ja lenkkiin olisi hyvä varata riittävästi aikaa, tai jos aikaa ei ole, voi lyhentää matkaa. Myöskään kiivaimpia vauhtikestävyys- tai vetoharjoituksia ei kannata ajoittaa sohjo- tai myrskysäälle. Liukkaus ja pimeys yhdistettynä pyryyn tuottavat omat vaaramomenttinsa. Rauhalliseen peruskestävyysharjoitteluun sopii kaikenlainen talvisää mielestäni mitä parhaiten. Jos vielä aurinkokin sattuu paistamaan, onko parempaa ajanvietettä arktiselle eläimelle?

Maanantai-iltana palauttelin viikonlopun reissusta hölkkäilemällä kotiin töistä. Silloin sää oli vielä melko tavanomainen, tosin ikään kuin täynnä odotusta. Lunta oli maassa jo jonkin verran aiempien sateiden jäljiltä. Tiistaina en päässyt ulos lainkaan. Keskiviikon vastaisena yönä taivas sitten repesi ja taivaalta tulvi massoittain lunta. Tuuli vinkui nurkissa ja lämpötila laski pitkälle pakkasen puolelle. Tarkoitukseni oli nauttia kelistä heti aamusta, mutta erinäisten esteiden takia sain tossut jalkaani vasta illalla, jolloin suuntasin Maunula-Paloheinä-reitille. Siinä vaiheessa myräkkä piti taukoa. Onnistuin valitsemaan kiertosuunnan niin, että juoksin melkein koko matkan myötätuulessa. Siitä huolimatta sauna teki hyvää lenkin jälkeen. Tänä aamuna heräsin tavallista aikaisemmin, ja havaittuani, että taivas oli kirkas, vedin välittömästi lenkkivaatteet ylleni ja lähdin juosten kohti työpaikkaa. Valitsin reitin sikäli väärin, että jouduin rämpimään Mäkelänkadun huonosti huollettua jalkakäytävää pitkin. Toisaalta oli hienoa katsella kun auringonnousu väritti lumisen maiseman. Olenkin kaivannut aamulenkkejä kovasti. Niin epätoivoisesti, että huomasin ikävöineeni jopa Perälän ja Sainion aamushowta Metro FM:llä.

Illalla olisi vaihtoehtoina joko kuntonyrkkeily tai työmatkalenkki kotiin. Jos aurinko näkyy edes kajastuksena taivaalla vielä siinä vaiheessa kun pääsen lähtemään, valitsen ulkoilun. Salille voin mennä huomennakin.