Juhannus oli vähän liiankin rattoisa, liikaa hyvää ruokaa ja juomaa, liikaa löhöilyä, liikaa sadetta, paistetta ja hyvää seuraa, josta oli vaikea erota. Niinpä lenkkitossut pölyttyivät mökin eteisessä koko juhannuksen ajan.

Sunnuntai-iltana palasimme pienen kesäretkeilyn ja lähes neljän tunnin autossa istumisen jälkeen kotiin. Koska jalkani suorastaan kihelmöivät liikunnan puutteesta, vedin saman tien tossut jalkaan ja suuntasin lähimetsään. Juoksin tuon kumpuilevan metsälenkin saunan lämmetessä viiteen kertaan hieman vajaassa tunnissa. Epäilin lähtöhetkellä, mahtaako juoksu sujua juhannustankkausten jälkeen ja miten, mutta ilmeisesti olin tankannut oikeanlaista possunfilettä ja nauttinut palanpainikkeeksi juuri sopivan täyteläistä punaviiniä, koska mässäilyt eivät painaneet jaloissa lainkaan. Nukuin pyhinä pitkänpitkiä yöunia, mikä ilmeisesti auttoi.

Tänä aamuna sää näytti todella kauniilta ja liikenne niin rauhalliselta, että hölkkäsin töihin. Kesälomat ovat juhannuksesta pyörähtäneet täyteen käyntiin. Mäkelänkadulla oli hetkittäin jopa aavemaisen hiljaista kellonaikaan nähden. Vauhtini oli epäonnistunut liikennevalojen suhteen, mutten viitsinyt moisesta hikeentyä. Oli niin hauskaa taas juoksennella. Iltapäivällä todennäköisesti sama reittiä kotiin. Huomenna ehkä jotain muuta.