Kuten jotkut tarkkasilmäiset lukijat ja kanssajuoksijat ovat saattaneet havaita, tämän blogin kirjoittajalla on ollut meneillään pitkä ja vaivalloinen projekti nimeltään ”Huippukuntoon 50 vuodessa”.
Projektin päämääränä on ollut yritys ratkaista erilaisten ja monilukuisten fyysisten ongelmien vyyhteä, jotta psyykkisiä ongelmia ei ainakaan enempää syntyisi.

Ohjelmaan kuului olennaisena osana mm. kesäinen leikkausoperaatio, jolla yritettiin helpottaa muutamia vaarattomia mutta kiusallisia, normaalia elämää ja harrastuksia haittaavia vaivoja. Näitä vaivoja olen hoidattanut jo useampaan kertaan projektin aikana.

Viimeisin muttei vähäisin liikahdus kohti päämäärää tapahtui eilen.

Olen projektin aikana useampaankin kertaan valitellut ja säälitellyt alituiseen jumissa olevia niska/hartiaseudun sekä alaselän lihaksia. Kuluneen kesän kesäloman perinteinen noidannuoli sai ansaitsemaansa huomiota myös täällä. Heinäkuusta on vierähtänyt jo pari kuukautta, mutta kivut ja säryt eivät ole ottaneet häipyäkseen jäljettömiin, kuten niillä aiemmin on ennemmin tai myöhemmin ollut tapana. Niskan ja hartioiden sekä lapaluiden ja ristiselän alueet ovat heinäkuusta asti olleet jatkuvasti jäykät, arat ja helposti kramppaavat. Magnesiumin tms. syönnistäkään ei ole ollut enää apua.

Niinpä varasin lopulta ajan työterveyslääkäriltä. Päädyin tähän ratkaisuun, koska kyse on mitä suurimmalla todennäköisyydellä työperäisestä ongelmasta. 25 vuotta kokopäivätoimista kirjoituspöytätyöskentelyä tietokoneen ääressä lienee vaatimassa veronsa tässä muodossa. Arvelin saavani tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille, mikäli kolotusten syytä ei tavanomaisin toimenpitein saada selville.

Kitisin aikani tuskiani lääkärille, joka saman tien määräsi minut röntgentutkimuksiin. Kaula- ja lanneranka kuvattiin ja kuvat toimitettiin saman tien takaisin lääkärille, jonka kanssa niitä sitten tulkittiin. Radiologi oli tutkinut kaularankakuvat, mutta lausunnossa oli maininta raportin olevan kesken. Samoin lannerangan kuvia koskeva lausunto jäi vielä puuttumaan. Koska kyseessä on kuitenkin hyvin yleinen ja tavanomainen ongelma, pystyimme työterveyslääkärin kanssa alustavasti analysoimaan kuvia. Lopulliset raportit saan postissa kunhan ne valmistuvat.

Kuvista ja lausunnosta kävi ilmi, että kaularangan nikamat 4 – 5 ovat ns. blokkina, niiden välissä on vain kapea diskusväli. Tämä lienee synnynnäinen rakennevirhe, joka tietenkin saattaa aiheuttaa myös ongelmia ajan kanssa. Diskusväleissä ja vastaavissa nikamissa oli myös havaittavissa kulumamuutoksia, samoin kuin luisissa juuriaukoissa. Prolapseja tms ei ollut.

Lannerangan kuvasta oli havaittavissa lievä skolioosi, eli selkärangan kieroutuma. Tämä on kohdallani havaittu jo aikoinaan koululääkärin vastaanotolla. On mahdollista, että skolioosi aiheuttaa alaselässä ja lantion alueella tänä päivänä ongelmia. Kulumamuutoksia ei lannerangassa kuitenkaan havaittu. SI-nivel oli myös normaali.

Mitään mullistavaa tai paniikin arvoista ei siis ilmennyt. Oloni oli suoraan sanoen helpottunut, kun oma arvioni kipujen ja särkyjen määrästä ja laadusta viittasi pahempaan. Normaalille kulumiselle kun ei mitään mahda. Sitä voidaan hyvällä tuurilla ja kovalla työllä hidastaa. Lääkkeeksi lääkäri neuvoi runsaasti sopivaa liikuntaa, ja mikä parasta: pitkiä juoksu- ja kävelyreissuja ei ole mitään syytä lopettaa eikä tässä vaiheessa ainakaan edes vähentää, vaan voin hyvillä mielin edetä suunnitelmissani syksyn ja talven varalle. Kuntonyrkkeily on ilmeisen hyvä ja tehokas lihaskuntoa vahvistava liikuntamuoto näiden luusto-ongelmieni hoitona. Särkylääkkeistä ei ollut puhetta, itselleni ei moinen tullut edes mieleen. Kipuun olen kuitenkin napsinut tarpeen mukaan parasetamolia ja ibuprofeenia, jos kipu on häirinnyt esim. yöunta. Samalla sapluunalla voinen jatkaa edelleen.

Projekti alkaa siis olla varsin hyvällä mallilla.