Etukäteisvalmistelut tuottivat toivotun hedelmän, ja lisäksi juoksun aikainen huolto pelasi tänään. Hölköttelin kaikessa rauhassa valkovuokoista, jazzista ja linnunlaulusta nauttien Paloheinässä noin 50 kilometriä.

Aamulla herätys oli puoli kahdeksan. Tahdoin olla kunnolla hereillä lähtiessäni matkaan. A-mies kuljetti minut Paloheinään autolla koska repussani oli aika paljon tavaraa tällä kertaa. Noin yhdeksän aikaan olin lähtövalmiina MasU:n reitin varrella. Piilotin reppuni ja muut varusteeni, jotka olivat lähinnä vaihtopaitoja, erään penkin taakse ja lähdin juoksemaan.

Alun otin tosi hitaasti, lämmitellen ja tunnustellen. Ensimmäisten kuuden kierroksen aikana en vielä kävellyt, mutta heti seitsemännellä rupesin joka kierroksella ylittämään reitin ainoat pienet mäennyppylät rauhallisesti kävellen. Arvelisin, että jos lenkillä on mittaa se 1800 m, kävelyä tuli per kierros noin 180 m, eli 10 %. Aikaa ei tuhraantunut minuuttia kauempaa. Suhde tuntui oikein toimivalta heti alusta asti.

Kahdentoista kierroksen jälkeen, eli noin puolimaratonin kohdalla, pidin lyhyen evästauon. Minulla oli juomavyössä kolme pullollista vettä, jotka olin hörppinyt siihen mennessä tyhjiksi. Täytin pullot ja samalla napostelin keitettyä riisiä (uusi salainen aseeni) ja tummaa suklaata sekä hiukan perunalastuja ja join vettä. Repussa oli vielä varalta runsaasti vettä (ajattelin lähinnä sitä että joutuisin jossain vaiheessa kastelemaan pääni jos ylikuumeneminen uhkaa), puolen litran pullo ultralaihaa urheilujuomaa (myös uusi kokeilu, lähinnä tuo laiha pitoisuus) sekä kuivattuja ananaspaloja. Ananakset jäivät syömättä tällä kertaa. Riisi ja tumma suklaa osoittautuivat täysin ylivoimaisiksi eväiksi minulle. Riisin olin keittänyt runsaasti suolatussa vedessä ja se sekä maistui että tuntui tosi hyvältä. Suklaata en uskaltanut syödä kuin yhden "rivin", mutta sekin määrä tuntui tekevän tehtävänsä. Sipsejä olen napostellut ennenkin näiden pitkien aikana ja ne olivat tänään yhtä luotettavaa muonaa kuin aina aiemmin. Taukoon kului viitisen minuuttia aikaa.

Seuraavat kymmenen kierrosta menivät kuin unessa. Yritin äsken saunassa miettiä mitä niiden aikana tapahtui, mutten oikein saa enää selvää kuvaa mieleeni. Jaa, kerran kävin vessassa. Muuten vain etenin rauhallisen vääjäämättömästi kuin transsin vallassa sitä samaa tietä uudelleen ja uudelleen. Musiikki pauhasi korvissa. Alkumatkasta soi Grooven Jazzaamiainen, ja puolen päivän aikaan alkoi Toivekonsertti, joka on minusta Grooven parasta antia etenkin lenkkeilymielessä. Äärimmäisen viihdyttävää, kevyttä mutta sekä ajatuksia että kehoa stimuloivaa musiikkia, rytmikästä ja jotenkin niin tuttua minulle. Se tahdittaa askeleitani lähes joka viikonlopun pitkällä lenkilläni.

22 kierroksen eli 39,6 km:n kohdalla pidin taas pienen tauon, täytin vesipullot ja söin kourallisen riisiä. Olo oli mainio, vaikka olin taivaltanut jo lähes neljä ja puoli tuntia. Jalat tuntuivat väsyneiltä. Tie oli paikoin kalteva ja tänään yllättävän kovan tuntuinen. Kiristin hiukan lenkkareiden nauhoja, alamäissä jalkateräni tuntui liukuvan kengän sisässä. Totesin, että tavoitteeseeni oli enää kuusi kierrosta jäljellä ja aikaa niiden juoksemiseen peräti puolitoista tuntia. Sinä aikana rikkoutuisi maratonraja. Jos en aivan väärin muista, arvioin maratonväliajakseni oli noin 4.50. Tarkemmin on mahdotonta sanoa.

Erikoista tässä juoksussa oli, että menin aivan tuntemusteni mukaan, en kauheasti kellottanut kierroksiani, mutta olin koko ajan lähes huomaamatta lisännyt vauhtia. En silti mielestäni rasittunut mitenkään häiritsevästi. Tuo kävely, lyhyetkin pätkät, tosiaan säästää hurjasti voimia.

Kierrokset vähenivät. Kolmen viimeisen aikana uskalsin jopa nauttia hiukan urheilujuomaa. Hyvissä voimissa lähdin viimeiselle etapille. Ajattelin, että tässä kohtaa olen sitten joskus Masokistin Unelman puolivälissä. Oli kummallista edes miettiä minkälaista se olisi, miltä tuntuisi lähteä jatkamaan juoksua, mitä tapahtuisi 60:n, entä 70 km:n kohdalla, vieläkö jaksaisin 80:n jälkeen? Niinpä en tuhlannut aikaa koko asialle vaan jatkoin lenkkini loppuun asti.

Saavuin "maaliin" viisi minuuttia etuajassa, kello näytti 5.55 ja muutaman sekunnin päälle. Olin juossut, mikäli tahkoamani lenkki tosiaan on 1800 metrin mittainen, 50400 metriä. Ja joka tapauksessa olin uurastanut hyvällä menestyksellä melkein kuusi tuntia. Kyllä tämä ihan ultraharjoituksesta kävi.

Toivotan sylillisen onnea kaikille äideille!

13.5.2006

exe.time: 5.55/n. 50 km