Juoksusta oli määrä pitää taukoa, ja hyvin hermot pitivätkin - aina maanantaihin asti. Silloin veri veti liian hanakasti baanalle, että olisin kyennyt hilllitsemään itseni. Niinpä illansuussa, töiden ja muiden pakollisten kuvioiden jälkeen vedin tossut jalkaan ja lähdin kohti Vantaan rantaa. Sen verran järkeä otin mukaan, että päätin pysytellä hiekkateillä. Asfalttijuoksu kun tuntuu tekevän aivan erityisen huonoa  polvitaipeelle.

En olekaan pitkään aikaan käynyt noilla seuduilla samoilemassa. Hölköttelin rantatietä pitkin melkein Haltialaan asti, ja tämän matkan aikana silmiini, suuhuni ja sieraimiini tunkeutui huomattavia määriä pieniä, sitkeitä ja pahanmakuisia kärpäsiä. Mieleeni toisin sanoen konkretian kautta palautui vähitellen se syy, miksi olen vältellyt noita lenkkireittejä. Koukkasin pellon yli kohti Paloheinää. Pellolla ja metsässä otuksia ei ollut nimeksikään ja meno keveni huomattavasti. Kiihdytin vähän vauhtia ja aina vain tuntui meno mukavalta. Puolisentoista tuntia lähdön jälkeen palasin kotiovelle. Jalka ei ollut yhtään vihainen.

Tiistaina oli ohjelmassa monenlaista, mutta vielä koulun vanhempaintuokion jälkeen huomasin, että ehtisin voimacircuit-tunnille salille jos panisin hetimiten juoksuksi. Saavuin salille juuri ajoissa. Kuntonyrkkeilytunti oli juuri päättynyt ja ohjaajamme rakenteli kuntopiiriä. Hän olikin laatinut tehokkaan ohjelman tiistai-illalle. En tiedä, olinko tavallista tunnollisempi treenatessa, vai oliko ohjelma jotenkin erityisen rankka, mutta keskiviikkoaamuna herätessäni yläkroppani oli kuin jyrän alle jäänyt. Jaloista taisivat pahimmat puhkut purkautua jo salilta kotiin päin hölkötellessä. Vahinko, etten osaa juosta myös käsilläni. 

Keskiviikon olin kaavaillut jumienpoisto- ja saunapäiväksi. Ehkä jonkinlaista siivous- ja järjestelyprojektia elättelin mielessäni. Alkuillan kotihässäköiden jälkeen alkoi taas tulla levoton olo. Perhe hajaantui tahoilleen sopivasti, joten totesin, etteivät kirjahyllyn laatikot jne sisältöineen mihinkään karkaa, pistin saunan lämpiämään ja lähdin metsään pienelle saunalenkille. Käsijarrua pidin sen verran, että sallin itselleni vain kaksi reipasta kierrosta. Spurttasin kovaa ylämäet, jäähdyttelin alamäissä ja etenin tasaisesti tasaisella. Ihan kelpo vauhtileikittely siitä sukeutui. Teki ihan hyvää koko kropalle, ja saunassa hautuivat loputkin jumit pois.

 Torstai kuluu kentän laidalla ja perjantaista lauantaihin hummataan oikein urakalla.