Viikon pitkä lenkki oli yhdistetty naisten torstailenkkiin.

Kun avasin ulko-oven, alkoi sataa. Suuria pisaroita mätkähteli maahan. Tuuli oli nousemassa, puiden latvat heiluivat vaarallisen näköisesti. Fantastinen lenkkikeli toisin sanoen!

Lähdin rauhallisesti lönkyttelemään kohti Malmia. Eilinen pururatahöykytys tuntui vielä jaloissa, ja oikeassa polvessa kirveli hiukan. Taisin eilisillan viimeisessä alamäessä hieman innostua vauhtien kanssa ja muljauttaa jalkani. Tapahtumahetkellä jalassa ei tuntunut mitään, vaan kipu, tai kivunomainen tuntemus, ilmaantui vasta myöhään eilisiltana ja on vaivannut tänään pitkin päivää. Olen sivellyt Zonia polveeni useita kertoja, se tuntuu auttavan.

Evääksi olin valmistanut vajaan litran Puhtia, josta join kotona kolmisen desilitraa ennen lähtöä. Loput otin juomavyöhön matkan varrella nautittavaksi. Arvelin, että jos energiat pääsevät loppumaan sateisessa ja viileässä säässä, iskee vilu, joka syö voimat jaloista. Puhdin avulla voisin välttää sen. Keholla olisi helppoja kaloreita poltettavaksi.

Sade yltyi hetki hetkeltä. Kun runsaan puolen tunnin hölköttelyn jälkeen olin perillä Malmin lentokentän lähellä sijaitsevassa treffipaikassamme, sade oli tuulen voimasta muuttunut vaakasuoraksi suihkupullosateeksi. Säästä huolimatta urheat lenkkikaverini saapuivat paikalle. Näitä tilaisuuksia ei kerta kaikkiaan jätetä käyttämättä, tuli taivaalta mitä tahansa. Kiersimme yhdessä kentän kertaalleen, jonka jälkeen muut lähtivät muihin menoihinsa. Minä pistin musiikin soimaan ja kiersin kentän vielä toiseen kertaan. Oikein nautin tuulesta ja sateesta, viileästä ja hapekkaasta ilmasta. En palellut yhtään, vaan olo oli oikein sopiva. Pistelin tossua tossun eteen hieman ensimmäistä kierrosta reippaampaa, mutta edelleen varsin rauhallista vauhtia. Ilta alkoi jo hämärtää ja katulamput syttyivät. Lentokenttää ympäröivä rata on valaistu, mutta paikoitellen lamput peittyivät puiden lehvästöjen varjoihin. Minusta oli suorastaan jännittävää aika ajoin sukeltaa pimeyteen ja taas hetken päästä takaisin valoon.

Kotimatka taittui tasaisesti kiihtyvällä vauhdilla. Pidin kuitenkin huolen tuntemuksia tarkkailemalla, ettei syke noussut liikaa. Neljän peräkkäisen päivän treeniputki on raskas tällaiselle lepopäivien rytmittämään harjoitteluun tottuneelle pehmeähkölle rouvasihmiselle.

Kotiovella pysäytin kellon: tasan kolme tuntia.