Sokerikerros oli perjantai-iltapäivään mennessä yhä torstai-illasta paksuuntunut, mutta koska lauantaiksi oli luvattu vesisadetta, lipesin ohjelmasta sen verran että lähdin juoksemaan viikon kolmannen pk-lenkin jo perjantaina. Asennetta oli pehmennettävä samassa suhteessa kuin alusta jousti. Ajan kanssa juoksin, edellisen pävän lenkki painoi vielä jaloissa mutta rauhallisin mielin ja askelin taitettuna matka oli korkeintaan siedettävää ajankulua.

T1 on siitä mukava lenkki, että suuri osa reitistä kulkee omakoti- ja rivitaloalueiden läpi. Talojen pihat ovat nyt lumen tultua niin kauniin näköisiä jouluvaloineen ja pienine, sievine puineen. Lumipalloja viskeleviä tenavia saa tosin varoa. Onneksi olen varsin kokenut näissä asioissa ja kykenen ennustamaan tenavien ruumiinkielestä milloin heillä on pahat mielessä.

Meno muistutti pahimmillaan syvässä rantahiekassa juoksemista, syke kohosi ja vauhti hidastui paikoitellen. Pahimmista paikoista loikin pitkin askelin yli. Yritä siinä sitten jotain tasaista pk-vauhtia pitää. Eli varsin vaikeasti määriteltävä tämä harjoitukseni oli, siinä yhdistyivät vauhti-, loikka-, vauhtileikittely- ja peruskestävyysharjoittelut eriskummallisella ja pelkäänpä että hyvin tehottomalla tavalla. Jos lenkkini jotain kasvatti niin luonnetta. Ehkä.

Tämän vuoden juoksut on nyt juostu. Viimeisen kalenteriviikon saldo on 38,9 raskastekoista kilometriä.

Toivotan paukahtelevaa ja poksahtelevaa vuodenvaihdetta kaikille blogini lukijoille sekä kanssajuoksijoille!

 

30.12.2005

exe.time: 1.32/T1

basic, limits: 120 - 150

ave: 146

kcal/fat: 680/40