Lauantai-iltana klo 19.00 startattiin Suomi-juoksun sadan kilometrin kilpailuun kisakeskuksena toimineen Perniön lukion edustalta. Lähtöviivalle asettui 3 naista ja 31 miestä. Ilma oli lähtöhetkellä yhä helteinen, lämpötila oli reilusti yli 25 astetta. Tuuli oli noussut, ja sen ja kuumuuden yhteisvaikutuksena saattoi olettaa, että juoksijoiden olisi tärkeätä pitää huolta nestetasapainosta kaikin mahdollisin tavoin.
Juoksijat lähtivät matkaan kukin omalla vauhdinjaollaan. Helteisyyden takia suurin osa aloitti maltillisesti. Kärkijoukko sen sijaan ampaisi matkaan minun näkökulmastani katsoen ja sääolosuhteet huomioon ottaen aivan käsittämättömällä vauhdilla. Jännitystä riitti huoltopisteillä niin Perniön lukion pihalla kuin reitin puolivälissä, kun juoksijat taivalsivat 5 kilometrin mittaista kierrosta. Hienosti he kykenivät säätämään tavoitteensa olosuhteiden mukaan. Osalla juoksijoista - kuten lajin luonteeseen ikävä kyllä kuuluu - ilmeni sen laatuisia ongelmia, että matkantekoa ei ollut mielekästä jatkaa. Sympatiat heille ja lämpimät onnittelut vielä voittajille! Miesten yleisen sarjan voitti Arran Sundman (9.30:24), miehet 50 -sarjan Pekka Termonen (8.58:25) ja naisten sarjan Tuula Ahlholm (10.28:57).
Kisassa maaliviivan ylittivät myös Suomessa eniten maratoneja keräillyt Kalevi Saukkonen sekä todelliset Suomi-juoksu -konkarit, Kalevi ja Olavi Montela, kuin myös taannoin Ponnenjärvellä yli 200 km:n tuloksen urakoinut Yukio Morishita.
Maratonin startti tapahtui täsmälleen kisa-aikataulun mukaan klo 23.00. Siihen mennessä lämpötila oli helpottanut huomattavasti päivän kuumuuden jälkeen. Ainoa todellinen riesa olivat hyttyset, jotka kävivät hanakasti starttikäskyä odottelevien juoksijoiden kimppuun. Mutta nekin kuuluvat Suomen kesään yhtä lailla kuin ultrajuoksijat ja maratoonarit. Miesten sarjan voitti Tommi Nietosjärvi (2.49:52) ja naisten sarjan Paula Ylhäinen. Paulan tarkkaa aikaa ei vielä(kään) ole saatavilla (!), mutta muistini mukaan hänen aikansa oli 3.45:n tietämillä. Onnittelut huikean nopeille maratoonareille! EDIT: Paulan tarkka aika oli 3.44.53!
Huoltopisteellä pääsee näkemään tämänkaltaisesta kisasta paljon sellaista mitä muu yleisö ei näe. On kerrassaan kiintoisaa seurata kuinka kilpailijoiden tunnelmat kehittyvät. Tässä kisassa juoksijoiden mielialat pysyivät korkealla ja kilpailuhenki vahvana alkuillan vaikeista olosuhteista huolimatta.
Oma juoksuni ei kulkenut alkuunkaan. Sain hyvän lähdön, mutta jo kolmannen kierroksen jälkeen vatsassa rupesi jylläämään korkkiruuvi. Viime viikon ressit, huonot yöunet, tolkuton ruokavalio ja helteet tekivät arvatenkin tehtävänsä. Ramppasin vessassa, mutta eihän se mitään auta, kun kyse ei ole sen kaltaisesta vaivasta. Vääntöä on täysin mahdotonta saada loppumaan jos se kerran pääsee kunnolla alkamaan. Sinnittelin joten kuten viidennelle kierrokselle asti, ihailin kaunista auringonlaskua ja öisen utuista maisemaa, mutta hieman puolivälin huoltopisteen jälkeen jouduin antautumaan. Krampit kävivät liian koviksi, en pystynyt ottamaan enää juoksuaskelia tärinän aiheuttaman kivun takia. Könkötin takaisin huoltopisteelle ja sain sieltä "raatoautolla" kyydin takaisin kisakeskukseen. Sain osakseni lohdutuksia, jotka lämmittivät mieltä, vaikka en tätä keskeytystä oikeastaan suurena tappiona nyt osaakaan ottaa. Tiesin jo aamupäivästä asti, että maha ei ole kunnossa, ja oli oikeastaan tyhmää lähteä edes kokeilemaan juoksua. Mutta onpahan nyt Suomi-juoksun reitti testattu sentään. Ja oli kauniissa kesäyössä hohdokasta olla liikkeellä kaikesta huolimatta.
Suihkun jälkeen pukeuduin lämpimästi ja palasin huoltotehtäviin. Satasen juoksijoita alkoi tulla maaliin, ja niissä tunnelmissa aika kuluikin nopeasti aamuun asti. Noin seitsemän tienoissa autokuntamme käänsi keulan kohti Helsinkiä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.