Kyllä tuo lauantain kiihdyttely taisi olla todellista. Juoksin keskiviikkona jotakuinkin samaa vauhtia, ja T2 taittui ajassa 1.27, mikä tarkoitti noin kympin tuntivauhtia. Vauhtileikittelyn sijasta päätin koettaa uudelleen vähän pidempää kipakkaa ja tasavauhtista.

Aloitin viiden minuutin rauhallisella verryttelyllä, jonka jälkeen panin tasaisesti vauhtia masiinaan. Eräässä tietyssä väliaikapisteessä olin kymmenisen minuuttia tavallista aiemmin, eli 45 minuutin kohdalla. Eipä muuta kuin lisää pökköä pesään. 1.05:n kohdalla iski hetkellinen uupumus ja hidastin vauhtia. Minulla ei ollut juomapulloa mukana, tällä kertaa se olisi ollut toden teolla tarpeen. Onneksi taivaalta tuli vettä. En tiedä mitä pöpöjä tulin nielleeksi, mutta sainpa sentään kieleni kostutetuksi.

Noin kolme kilometriä ennen kotia sain taas voimani takaisin ja jatkoin hyvää ja tasaista menoa, en hidastanut ylämäissä enkä lepäillyt alamäissä niin kuin yleensä. Kotipihalla pysäytin kellon ja täytyy myöntää että olin hiukan yllättynyt itsekin. Ehkä vauhdin salaisuutena oli keskiviikkona huolellinen hiilareiden tankkaus, sateen sulattamat tiet ja oikea määrä adrenaliinia veressä jo lähtiessä.

Tästä on nyt taas sitten hyvä jatkaa viikonlopun rauhallisiin kilometrinnielentöihin.

 

5.4.2006

exe.time: 1.27/T2