Ostaa päräytin apteekista antibioottikuurin, jonka aiemmalla lääkärikäynnillä sain ns. varmuuden vuoksi, kun ei tämä viimeisin tauti tuntunut paranevan millään, vaan olotila päinvastoin paheni vain. Ei siinä auttanut edes jääkiekon maailmanmestaruus, jonka voisi kuvitella parantavan kaikki murheet!  Kolmen päivän tablettien popsimisen jälkeen ei kuitenkaan tullut mitään olennaista muutosta. 

Jälkikasvun edustajalla on niinikään jatkunut pitkään yskää, nuhaa ja yleistä tukkoisuutta. Ja uudelleen yskää, johon ei mikään tunnu tepsivän. Hänen tilanteensa huononi niin paljon viikonlopun aikana, että tänään kävimme taas lääkärissä. Lääkäri teki meitä molempia haastateltuaan vakaan johtopäätöksen ja määräsi kummallekin tilanteen mukaiset tropit, koska arvelee meitä vaivaavan samankaltaisen pöpön. Nykyinen kuurini kun ei tähän epäiltyyn taudinaiheuttajaan tepsi. Kyseessä olisi mahdollisesti mykoplasmainfektio. 

Tuo pöpö on ollut melkeinpä muodikas kuluneena talvena. Huippukohta sijoittui tammikuulle, kuten jostain nettiuutisesta bongasin. Pöpön on arveltu riivaavan erityisesti urheilun harrastajia, mutta tämä näkemys lienee jo vahvasti kyseenalaistettu. Varman diagnoosin tekeminen vaatisi verikokeen, mutta tohtorimme arveli tunnistaneensa oireilun lähes sataprosenttisella varmuudella ja määräsi lääkityksen, joka kaikissa tapauksissa parantaa nämä olemassaolevat vaivat ja ahistukset eikä ole haitallinen, vaikka olisi otettu ns. turhaan, eli tilanteessa, jossa mykoplasmaa ei olisikaan riesanamme.

Itse olen niin kyllästynyt paitsi omaan tilanteeseeni, myös lapseni puolesta, että suostuimme kokeilemaan tätä hoitoa. Mistäs sitä tietää, vaikka apu löytyisi. Ainakin keuhkoputkien hoitoon määrätty kortisonilääke tuntui helpottavan ylenpalttista yskänärsytystä. Ensi yönä se joutuu vielä paremmin koetukselle. Myöhemmin illalla otan toisen annoksen lääkettä, ja jos raastava yöllinen köhiminen helpottaa, hoito mitä ilmeisimmin tepsii, oli vaivan laatu loppujen lopuksi mikä tahansa.