Valmistautuminen tämän vuoden Masokistin Unelmalle ei ole sujunut käsikirjoituksen mukaan. Loman aloitin, kuten kunnon työntekijä ainakin, sairastellen, ja sitä oireilua jatkui alun toista viikkoa. Kun sitten vihdoin mökkimaisemissa sain taas kupletin juonesta kiinni, ilmeisesti Ponnenjärveltä peräisin ollut selkävaiva aktivoitui. Osasyynä lienee Kouvolantien catwalkin eli kevyenliikenteenväylän kaltevuus. Pahimmillaan en saanut sukkia jalkaani ilman perheenjäsenten apua. Aluksi kävin sitkeästi lenkillä, koska heti juoksun jälkeen kipu oli poissa tuntikausia, mutta palasi sitten entistä voimakkaampana. Uskottava oli lopulta, että lepo oli ainoa vaihtoehto. Ilmeisesti juoksun aiheuttama tärinä pahensi vaivaa. Muu liikehdintä teki sen sijaan ihan hyvää, eli ihan sohvapotilaaksi en ryhtynyt.

Muutaman päivän kärvistelyn jälkeen olo sitten helpottui sen verran, että peruutin uhkaukseni jättää koko Masokisti väliin. Rupesin miettimään niitä harvoja vaihtoehtoisia lajeja, joita mökillä on helppo toteuttaa. Totesin, että järvivesi saattaisi olla tarpeeksi lämmintä vesijuoksua varten. Kesäpaikkamme sijaitsee aika syvän ja kirkasvetisen järven rannalla. Parhaat uimakelit saavutetaan usein vasta näin heinäkuulla. Seuraavalla kauppareissulla sitten pistäydyin urheilutarvikeliikkeessä ja ostin itselleni vesijuoksuvyön. Viime viikon treenit hoituivat toisin sanoen varsin vetisissä olosuhteissa, kun taivaaltakin saatiin pääasiassa sadetta. Kovin pitkiä lenkkejä ei alle 20-asteisessa vedessä pysty tekemään, mutta kolme varttia sujui aika helposti. Sauna oli sen jälkeen tarpeen.

Eilen palasin pariksi päiväksi työpaikalle. Selkä on nyt varsin hyvässä kunnossa, ja eilisiltana kokeilin sen kestävyyttä juoksemalla T2:n. Hyvinhän tuo sujui jo, kunhan vain maltoin pitää vauhdin maltillisena. Menohaluja olisi ollut enemmänkin, mutta nyt on tyydyttävä tekemään se minkä voin ja ehdin. Aikaa ei ole paljon, eikä merkittävää kehitystä enää pääse syntymään, mutta juoksutuntumaa on mahdollista pitää yllä. Se hyvä puoli kaikessa on, että muutenkin vähäiset tulosodotukset kutistuivat entisestään, eli paineetonta yliylipitkää lenkkiä lähden elokuun 11. päivä näillä näkymin juoksemaan.

Niin että tummanvaloisin mielin suuntaan tässä vaiheessa kesää seuraavaan ultrakokemukseeni.